Kukkoajatuksista karannutta sekamelskaa

Onkohan tää nettiin ittestään kirjoittelu ihan tervettä..? Ehkä ei, mut eikö se nyt olisi joku selitys tälle että juuri nyt en olekaan terve vaan sairaslomalla? Ja tekee mieli vaan kirjoittaa jotain, kun ei ole kelle jutellakaan. Ja tähän aikaan vuodesta, kun ei ole nyt kanoja, niin sitten ei voi kirjoittaa kuin itsestään. Ja samalla vain haaveilla kanoista, että pysytään blogin teemassa. Otetaan tähän ihan tajunnanvirtaa vaan.

Tänä aamulla kun heräsin, niin aloin taas haaveilla kukosta. Että jos ensi kesänä olisi kanatarhassa myös kukko. Ajattelen, että jos ei ole kukkoa, niin sitten on kauhean tylsää, samaa kotkotusta vaan. Että kyllä tässä jo kukko tarvittaisiin, niin tulisi vähän jotain uutta jännitystä elämään. Jos olisi se kukko, niin sitten olisi jotain mistä ehkä kirjoittaa vielä kesälläkin. Jos ei ole kukkoa, niin en kyllä usko, että sitten enää pelkkien kanojen kotkotuksista kirjoitan.

Pari viikkoa sitten olin työmatkan yhteydessä eräässä hotellissa, jossa ravintolasalin seinällä oli iso taulu, jossa oli kukon kuva. Teki mieli ottaa siitä kuva, mutta kameraa ei ollut mukana, enkä sitten kyllä muutenkaan ehkä olisi kehdannut sitä siellä kuvata, kun oli niin aamiaisväkeä siinä silloin sen kellon edessäkin. No sitten puolestaan helmikuun ensimmäisellä viikolla olin Tallinnassa ja siellä oli myynnissä kukko- ja kana- ja tipuaiheisia käsitöitä. Niitä jonkun ostinkin, mutta eivät ole nyt täällä. Syksypuoli meni hyvin ilman enempiä kana-aiheita, mutta näköjään nyt taas pukkaavat pintaan. Ihan hassua. Eivätkö kanat voisi jättää minua rauhaan..?

No kumminkin olisi kauheen kivaa, jos olisi se kukko. Tai haluaisin kokeilla. Voishan se olla ihan tosi kamalan ärsyttävä tapaus. Jos se kiekuu ihan kauheesti tai on aggressiivinen. Aiemmin mua on pelottanut, että jos tulisi kukko ja sitten se olisi kamalan vaikea tapaus, mutta nyt kun kerran olen harjoitellut kanan laittamisen pataan asti, niin eiköhän tuo sama temppu sitten onnistuisi kukonkin tapauksessa. Että jos se kukko olisi tosi ikävä, säntäilisi päälle ja kiekuisi hulluna, niin että olisi enempi haittaa kuin iloa, niin kyllä siitä sitten eroonkin pääsisi eikä se voisi tyrannisoida koko kesää koko kylää. Pölkkyä kehiin vaan.

Olisin minä se kukon jo viimekin kesänä ottanut, mutta kun silloin ei ollut saatavana. Nyt rukoilen Isältä Kukkoa isolla Koolla, semmoista joka olisi oikein kunnollinen kukko, ei mikään ikävä tapaus, vaan tänne hyvin sopiva. Kyllä Jumala sitten vastaa niihin pyyntöihin, mitkä hän näkee hyväksi toteuttaa kullakin hetkellä. Nähtäväksi sitten jää, mitä tapahtuu, se on tässä uskovana olemisessa parasta kun ei tartte itte väkisin runnata asioita. Isä antaa lapselleen kulloinkin mikä on hyvä.

Tästä mun endometrioositaudista lääkäri sanoi, että parasta ennaltaehkäisyä taudin uusimisen estämiseksi olisi raskaaksi tuleminen. Joopa joo. Vain yksi on syntynyt neitseestä ja sellaista ihmettä emme tule enää uudelleen näkemään. Pari tuhatta vuotta sitten ovat aika mielenkiintoiset paikat kyllä olleet Marialla siinä tilanteessa, kun maha pyöristyy ja kaikki kylänväki on tietysti luulee, että raskaus on alkanut perinteisemmällä tavalla. Maria itsekin tietysti äimistelee asiasta etukäteen informoimaaan tulleelle Gabrielille: ”Kuinka tämä voi tapahtua, kun minä en miehestä mitään tiedä?” (Minusta jokseenkin hassunkuuloinen suomennos ”en miehestä mitään tiedä”, nk. uusi käännös kääntää: ”Minähän olen koskematon”, englantilainen NIV ”since I I am a virgin”. (Olen viime aikoina huomannut itsessäni lisääntyvää halua alkaa opetella kreikkaa ja hepreaa, että voisi lukea alkukielillä Raamattua, mutta katsotaan johdattuuko se asian sen pidemmälle.))

Maria nyt kumminkin oli neitsyt ja hän sitten kumminkin näin erikoisen tiedon saatuaan sanoi: ”Minä olen Herran palvelijatar; tapahtukoon minulle sinun sanasi mukaan.” Maria ehkä tiesi Jumalan lupaukset, jotka tästä asiasta olivat tulleet useita satoja vuosia aikaisemmin. Siis että Jumala oli jo paljon aiemmin paljastanut, että Messias tulee maailmaan niin että neitsyt tulee raskaaksi: ”Herra itse antaa teille merkin: katso, neitsyt tulee raskaaksi ja synnyttää pojan” (Jes. 7:14)

Jos jonkinlaisia ihmeellisiä biologisia juttuja on tapahtunut tai ihminen voi järjestää. Syntyy epämuodostumia, kaksipäisiä lapsia , eläimiä voidaan kloonata, geenejä siirtää lajien välillä, jotkut uskovat jopa sellaiseen että ihminen on kehittynyt bakteerista. Mutta jos sitten minä nyt yhtäkkiä tulisin raskaaksi ja sanoisin että lapsi on siinnyt itsestään, niin sitä ei uskoisi kukaan. Eikä tarvitsisikaan uskoa, koska niin ei tule enää koskaan tapahtumaan. Kumminkin kerran se on tapahtunut ja sen takia Jumala itse sanookin jo etukäteen, että hän antaa merkin. Vain kerran historiassa tapahtuvan merkin. Merkin, että se joka on syntynyt neitseestä on Jumalan itsensä jotenkin hedelmöittämä. ”Pyhä Henki tulee sinun päällesi, ja Korkeimman voima varjoaa sinut; sentähden myös se pyhä mikä syntyy, pitää kutsuttaman Jumalan Pojaksi”.

Olen joskus miettinyt Jeesuksen DNA:ta ja tätä neitseestäsyntymistä. Jos ihme olisi tapahtunut niin että Marian munasolu olisi jotenkin vain alkanut jakaantua ja siitä muodostunut lapsi, niin silloin lapsi olisi kumminkin ollut tyttölapsi, koska sukupuolen määräävät kromosomit ovat naisilla XX eikä Y:ta ollenkaan. Koska syntyvä lapsi oli kuitenkin poika, Y-kromosomin + muiden tarvittavien kromosomien on täytynyt tulla jostain muualta eli ”Pyhä Henki tulee sinun päällesi”. Y-kromosomi on kaiketi siis tullut ihan konkreettisesti Isältä eli Jumalalta Pyhän Hengen kautta.

Seuraavassakin Raamatunkohdassa kaipaisin kreikan osaamista: ”Ei yksikään Jumalasta syntynyt tee syntiä, sillä Jumalan siemen pysyy hänessä; eikä hän saata syntiä tehdä, sillä hän on Jumalasta syntynyt.” (1. Joh. 3:9). Tässä kohtaa puhutaan Jumalan siemenestä, mutta muistan kuulleeni että oikeampi käännös olisi oikeastaan sperma. Siemenkin on tietysti ihan hyvä käännös, mutta jotenkin suoremmat ilmaukset tuovat asiat vielä konkreettisemmin esiin. Uudestisyntyminen on tavallaan yhtä konkreettinen tapahtuma kuin lapsen syntyminen. Toinen tapahtuu lihassa näkyvällä tavalla, hedelmöittymisen seurauksena, uudestisyntyminen sen seurauksena että Jumalan siemen, sperma, Sana, on vaikuttanut Hengen syntymisen ihmisessä ja se on myös hyvin konkreettinen asia ihmisen hengen puolella. Jeesus syntyi ihmiseksi suoraan Pyhästä Hengestä, mutta tavallaan voi varmaan ajatella että ihan sama tapahtuu jokaiselle joka tulee uskoon, hän hedelmöittyy Pyhästä Hengestä ja alkaa kasvaa uutta elämää (tapahtuu tietynlainen ”neitseestäsyntyminen”, kun me itse synnymme hengessä uudelleen (vanha liha kyllä jää edelleen olemaan)). Siksi Jeesus on konkreettisesti hengessä myös uudestisyntyneiden isoveli, koska meillä on sama Isä.

Sanotaan se tässäkin: ”Kaikille jotka ottivat Hänet (Jeesuksen) vastaan, hän antoi voiman tulla Jumalan lapsiksi, niille, jotka uskovat hänen nimeensä, jotka eivät ole syntyneet verestä, eikä lihan tahdosta eikä miehen tahdosta vaan Jumalasta.” Tosin tuo sanotaan tuossa mielestäni taas kerran vähän vaikeaselkoisesti, tämä NIV-versio kertoo selvemmin uudestisyntyneestä lapsesta: ”children born not of natural descent, nor of human decision or a husband’s will, but born of God.”

Huomaan taikinoivani tässä nyt vähän liian vaikealla alueella, en ole Sanan opettaja, en osaa alkukieliä, ajatuksenjuoksustani ei saa varmaan kukaan tässä nyt mitään selvää, kukoista lähdettiin ja nyt ollaan miettimässä raamatun alkukieliä, neitseestä syntymää ja uudestisyntymää. Taitaa tosiaan olla paras lopettaa nyt tällä kertaa tähän ennen kuin sotkeudun sanoissani tämän enempää.. Pahoittelen, jos tässä on enempi sotkua kuin selkoa hengellisiin asioihin. Välillä pelkään, että kehitän jotain uusiakin teorioita.. Tämä pitää muistaa aina: ”Ei yli sen, mikä kirjoitettu on.”