Liki kolme vuorokautta olenkin sitten ollut taas jo kotona
Ruotsin raamattuviikon jälkeen. Äsken vetelin juuri päikkäreitä, kun tuntuu,
ettei matkalla saatu väsymys ole vieläkään mennyt pois. Tosin ei kyllä ole
kunnolla ehtinytkään palautua, kun heti saavuttua olikin ohjelmassa mm.
spelttivehnän puinti. No, kiitos Herralle, nyt on sekin takanapäin ja ehkä
oikeasti alkaa palautua reissusta.
Oli kyllä taas hieno viikko. Viikko toisten uskovien kanssa
Raamatun ja rukouksen äärellä. Kyllä se taas teki oikein hyvää. Siellä
paikanpäällä voi olla vaikeitakin asioita esillä eikä välttämättä ollenkaan
aina niin hieno olo, mutta sitten jälkeenpäin huomaa, että taas jonkun asian on
Herra hoitanut. Juttelin tuon viikon aikana itseäni pitkään vaivanneista
asioista, ja tuntui että tuli helpotusta siihen. Kun vihdoinkin uskalsi ja tuli
tilaisuus puhua. Rukoustilanteissa pyysin myös rukousta milloin minkäkin asian
puolesta. Ja niissäkin Jumala auttoi. Monenlaisia asioita tulee aina
miettineeksi tuolla. Kun palaa arkeen, huomaa katsovansa joitain asioita hiukan
eri näkökulmasta. Ja on helpompi olla. Koin saaneeni vapautusta jonkun verran
ainakin syyllisyyden ja häpeän tunteista sekä esim. miehiin kohdistuvista
peloista ja negatiivisista ajatuksista, jotka ovat olleet tässä pitkään
vaivana. Otin näitä asioita esille eri tilanteissa ja sitä kautta Herra sitten
näköjään todella hoiti ja auttoi.
Tässä elokuussa on luvassa monenmoista. Semmoisia
tilaisuuksia, joissa meikäläisenkin on tarkoitus sanoa jotain. Ja ne tietysti
vaativat jonkun verran valmistautumista. Rukoilen kyllä aina että aiheet ja
kaikki tulisivat Herralta enkä pysty mitään valmistelemaan, jos Herra ei
aiheita anna. Tavallaan on kevyt ja helppo valmistella jutut silloin kun Jumala
antaa aiheet ja johdattaa valmistelun, mutta onhan se kuitenkin aina myös oman
aikansa vievä prosessi. Ja vaikka tietää, että Jumala antaa aiheet, niin silti
välillä myös stressaan asiasta. Se on täysin turhaa, eikä edistä mitään vaan
vaikeuttaa vain olotilaa, mutta en ole siitä vieläkään päässyt täysin vapaaksi.
Tulossa on siis yksi naisille suunnattu viikonlopputilaisuus ja sitten viikon
mittainen nuorille aikuisille suunnattu leiri Italiassa. Saa rukoilla näiden
juttujen puolesta, että Jumalan sana saisi vaikuttaa ja itse voisi olla
välittämässä sen osan, mitä Herra on minun kauttani tarkoittanut näihin. Ja
etten stressaisi. Kai sitä oma ego jotain epäonnistumista vieläkin pelkää tai
jotain muuta turhanpäiväistä, mistä tämä stressi tulee. Kunpa jo oppisin
luottamaan 100 %:sti Jeesukseen..
Vielä tuosta raamattuviikosta. Sellaisessa ehtii aina
tapahtua paljon, kun ei pysty juoksemaan asioita karkuun. Itse olen oikein hyvä
peittämään asioita tai toisaalta poistumaan paikalta, jos tulee paha olo tai
vaikeuksia jonkun ihmisen kanssa. Kuitenkin Jumala nyt tekee sitä työtään, että
pystyisi kohtaamaan asioita, eikä vain vaikenemaan ja karkaamaan
yksinäisyyteen. Tuntuu, että avoimuus ja kyky kohdata asioita lisääntyy –
pikkuhiljaa. Kunpa vielä joskus pystyisi sellaiseen yhteyteen, että oikeasti
voisi olla pidempäänkin ihmisten kanssa ilman, että se olisi iso stressi. Että
todella voisi olla oma itsensä kaikkien kanssa. Se on tavoitteeni ja toiveeni,
joka on tuntunut niin kaukaiselta ja utopistiselta toteutua, mutta ehkä
kuitenkin taas pikkuisen lähempänä kuin joskus aiemmin. Tälle menneelle
matkalle lähtiessäni yksi päätökseni oli, että olen oma itseni enkä esitä
mitään. En osaa sanoa kuinka se toteutui, mutta ainakaan kovasti en väsynyt
seurassa. Usein se väsyminen on teeskentelyn merkki. Jos en pysty olemaan oma
itseni, esitän jotain muuta ja sitten väsyn aivan totaalisesti ja haluan vain
yksinäisyyteen. Ei minulla nyt ainakaan kovin paljon tällaisia ajatuksia tällä
matkalla ollut.
Joopa joo. Voi olla että tässä elokuussa tulee olemaan vähän
hiljaista tämän blogin suhteen. Aikaa tulee menemään näihin edellä mainittuihin
matkoihin ja niiden valmisteluihin. Mutta olkaan rukouksessa mukana, niin
sitten tulee paljon kerrottavaa syyskuussa :) .
”Sen vuoksi valvokaa kaikessa kestävinä ja rukoilkaa
kaikkien pyhien puolesta ja minunkin puolestani, että minulle, kun avaan suuni,
annettaisiin oikeat sanat julistaakseni rohkeasti evankeliumin salaisuutta,
jonka vuoksi olen lähettiläänä, kahleissa. Rukoilkaa, että puhuisin rohkeasti,
niin kuin minun tulee puhua.” (Ef. 6:18-20)
