Tarkoituksena on ollut tällä viikolla kirjoittaa tänne jotakin siitä, mitä olen viime aikoina huomannut itsessäni häpeästä ja syyllisyydestä. Ja miten Jumala on vapauttanut omaatuntoa näistä painolasteista. Mutta en ole ehtinytkään blogittaa ja nyt on edessä lähtö viikoksi Ruotsiin. Siellä osallistun raamattuviikolle - suomenkieliselle. Samaa juttua kuin on ollut kahtena vuonna aiemminkin.
On kiva lähteä, mutta onhan siinä aina oma hommansakin. Alan vissiin tulla vanhaksi. Entistä enemmän ihmettelee sitä voimaa, minkä Jumalan on täytynyt antaa sellaisille ihmisille, jotka jatkuvasti Hänen asiallaan matkustavat. Kun onhan sitä kiva olla vaan kotonakin :) Kyllä siinä todella kutsumusta ja voimaa tarvitaan, että jatkuvasti jaksaa mennä. Oma innokkuuteni on perustunut siihenkin, että on ollut vain kiva päästä pois samoista ympyröistä ja nähdä uusia paikkoja. Mutta sillä perusteella ei pitkälle jaksa. Ja nyt kun olen alkanut viihtyä paremmin kotioloissakin, niin ei ole semmoista tarvetta että vain pääsisi pois.
Että ihan Jeesuksen takia tuonne Ruotsiin kyllä lähden. En sen pienen pikkukaupungin syrjäkulmien takia minne ollaan viikoksi menossa. Enkä sen rahtilaivamatkan takia (vaikka varmaan onkin ihan kiva olla aurinkoisella merellä). Enkä siksi, että saa nukkua viikon yhteismajoituksessa ja kuunnella toisten ramppaamista huoneesta toiseen ja jonottaa illalla samaan vessaan. Mutta Jeesuksen takia. Jos Hän on läsnä, niin sitten kyllä kaikki on oikein hyvin. Toivottavasti saisi kasvaa ja vahvistua Herran tuntemisessä tälläkin matkalla.
"Autuaat ne ihmiset, joilla on voimansa sinussa, joilla on mielessänsä pyhät matkat!" Ps. 84:5
