Tämä kesä on ollut ihana ja on ihana. Onkohan minun ollut
koskaan näin hyvä olo kuin tänä kesänä. Kesä tuntuu niin kesältä. Olen
nauttinut kaikesta kauniista ja vihreästä. Ja kun heti toukokuusta alkaen on
ollut niin lämmin. Ei ole ollut sellaista oloa, että vain odottaa ja odottaa
koska se kesä tulisi ja sitten huomaa että onkin jo syksy ja siinä se sateessa
ja koleudessa vierähti ja taas pitäisi jaksaa pimeässä ja kylmässä seuraavaan
kesään. Nytkin on vasta heinäkuun alku
eli vielä on paljon kesää jäljellä.
Mutta ihanaa että voin näin nauttia. Että voin antaa
itselleni luvan siihen. Tänään ajelin itsekseni ihan kesän ilosta tässä
lähikuntien alueella. Tuntui niin suurelta vapaudelta se. Minulla on ollut niin
pitkään kahleena semmoinenkin ajatus, että saa ajaa autoa vain silloin kun se
on hyödyllistä, ei koskaan turhaan tai vain omaksi iloksi. Nytkin ajaessani
muistelin tilannetta neljän vuoden takaa, heinäkuussa 2009. Minun oli kauhean
paha olo, koko kesä oli hyvin kauhea, kun oli niin vaikea ja masentunut olotila
usein (blogikirjoitukset voivat antaa toista kuvaa, mutta verrattuna ainakin tähän
tilanteeseen koko on se ollut niin erilaista, en silloin itsestäni ja
olotiloistani niin kirjoittanutkaan). Koko ajan oli vain olo että haluaisin lomalle
ja lepoa, mutta jotenkin en ollenkaan pystynyt antamaan itselleni siihen
mahdollisuutta. Se oli viimeinen kesä, jonka asuin maatilalla ja oli tosi
vaikeaa, kun siellä on niin ollut sellainen ilmapiiri, ettei saisi lähteä pois
jos ei ole todella painavaa syytä. Olin siellä ja olin ahdistunut.
Siinä kesän 2009 ahdistuksessani soitin eräälle tutulleni,
jos jotakin apua olisin saanut hänen kauttaan. Kävi ilmi, että tämä tuttuni oli
silloin kaverinsa kanssa ajelemassa toisella puolella Suomea, kesäajelulla.
Sitten vasta kauhea olo tulikin. Muistan kuinka tuskaisen kauheasti olisin vain
halunnut sitä samaa. Voida lähteä ja olla jonkun hyvän ystävän kanssa ajelulla,
katsella kaunista Suomea, olla vapaana. Olin niin masentunut ja kateellinen.
Toisten vapaus teki omasta vankilasta kahta kauheamman. Mutta kyllä he sitten
rukoilivatkin puolestani. Muistan hyvin mitä siinä rukoiltiin – minulle sydänystävää.
Ja toinen näistä näki rukouksessa näyn kukkasista. Sen tulkittiin tarkoittavan
iloa. Kukkasia voisin jo sanoa näkyvänkin elämässäni, on tullut iloa. Tämäkin
päivä oli ihan kukkaispäivä. Samoin eilinen siellä Kuninkaan Lähteellä –tapahtumassa.
Sydänystävä vieläkin odottaa, kai sitä vähän nopeammin tuolloin 4 vuotta sitten
luuli rukousvastauksen tulevan siihenkin rukoukseen, mutta tulee sitten kuin
tulee. Olenhan kuitenkin uusia ystäviä ja syventyneitä ystävyyssuhteita tässä
neljän vuoden aikana saanut.
Vapautta olen saanut lisää. Irrottautumista niistäkin
ajatusmalleista, ettei ikinä saisi mennä mihinkään muuhun kuin työmatkalle tai
jonkun muun velvollisuuden takia. On ihanaa kun Jeesus vapauttaa. Tänään ajellessani
mietin paljon juuri vapautta. Että Jeesus antaa vapauden. Vapauden
syyllisyydestä, vapauden siitä, että tarvitsisi itse olla jotenkin hyvä,
vapauden vääristä ajatusmalleista, vapauden valheista ja valehtelemista,
vapauden tekopyhyydestä. Hän todella on vapauttaja. Anteeksiantamus ja armo
mitkä Jeesus antaa ovat valtavan vapauttavia asioita. Ja vapaus antaa ilon.
Voin olla murheellinen vaikeista asioista ja vankiloista
mitä minulla on ollut, mutta voin valita myös ilon. Sen, että Jeesus on
vapauttanut niistä vankiloista ja vapauttaa minua edelleen niistäkin missä
vielä olen. Usein olen kysellyt ja voivotellut miksi Herra on sallinut sitä ja
tätä kamalaa minulle, mutta tänään voin valita myös kiitollisuuden siitä, että
Hän on vapauttanut minua kaikesta siitä missä olen ollut sidottuna. Eniten sidottuna
omaan syntisyyteeni. Siitä kaikki johtuu. Mutta siitä Jeesus voi vapauttaa ja
vapauttaa. Jeesus ei kaiketi varsinaisesti voi vapauttaa minua toisten ihmisten
synneistä. Mutta minun omista synneistäni hän voi vapauttaa. Niin kauan kuin syytän
muita tilanteista olen vankilassa, koska en näe, että oikea vankila onkin omat
asenteeni, oma toimintani, omat reaktioni eikä toisten. Omat syntini
tunnistamalla ja tunnustamalla pääsen vapauteen. Ovi on auki.
Oli hienoa ajella vapaana tänään. Sydänystävän , Jeesuksen kanssa.
”Vapauteen
Kristus vapautti meidät. Pysykää siis lujina, älkääkä antako uudestaan sitoa
itseänne orjuuden ikeeseen.” (Gal. 5:1)
