Kirjoitan tätä luu kurkussa. Itse olen soppani keittänyt.
Eilisen herkullisen ahvenkeiton syömisen seuraus oli ruoto kurkussa. Nyt
minulla on asiasta lääkärinlausunto: ”Eilen syönyt ahvenkeittoa, ruoto jäi
ilmeisesti kurkkuun, tuntunut vasemmalla puolelle, ei koko ajan, mutta
ajoittain. Ruotoa ei täällä nähdä. Jos vaivaa edelleen tuntuu tämän päivän ja
illan aikana, suos. koht korvalääkärille.” Ilmeisesti menen siis huomenna
nenäkorvakurkkupolille, jotta heidän laitteillaan voidaan syynätä syvemmälle.
Uusi kokemus tämäkin.. Tänään onkin muuten tasan 4 vuotta
endometrioomaleikkauksestani. Niin se aika menee. Tuollaiset vaan jää niin
mieleen, että tuntuu kuin olisi aivan äsken ollut.
Vaikka minulla on ruoto kurkussa, on aivan hyvä olla.
Sisältä on levollinen ja rauhallinen. Koko Israelin matkan jälkeinen aika on
ollut hyvää, kun on ollut hyvä olla. Muistutan itseäni Jumalan rakkaudesta.
Helposti olen saattanut vaikeuksissa ajatella että Jumala jotenkin kiusaa,
vaikka eihän se koskaan ole niin. ”Älköön kukaan, kiusauksessa ollessaan, sanoko: "Jumala minua kiusaa"; sillä Jumala ei ole
pahan kiusattavissa, eikä
hän ketään kiusaa.” (Jaak. 1:13)
Asioita vain tapahtuu ja haluan pysyä turvallisessa luottamuksessa ja
rakkaudessa kaikenlaisissa tilanteissa. Että kaikki on aivan hyvin. Ruodon ja
kaiken muunkin suhteen.
Viime aikoina olen
miettinyt vastaanottamisesta. Kuinka kaikki on lopulta sitä – sen vastaanottamista
mitä Jumala haluaisi antaa. Välillä huomaa – ehkä joskus paremmin toisissa
ihmisissä kuin itsessä – miten vaikeaa hyvän vastaanottaminen voi olla. Kuinka
ihminen voikin vastustaa hänelle tarjottavaa aitoa mahdollisuutta erilaisiin
apuihin, käytännön apuun, taloudelliseen apuun, mitä erilaisimpiin rakkauden
osoituksiin. Ja kuinka surullinen tilanne tällöin on kun apu olisi lähellä,
mutta ihminen ei halua ottaa sitä vastaan. (Tai kun joku ei ylipäätään halua
ottaa Jeesusta elämäänsä.)
En yhtään enää
ihmettele, miksi Jumalan taktiikka vaikuttaa olevan riisua ja tyhjentää ihminen
omasta voimastaan. Koska muuten hän ei voi vastaanottaa – pukeutua ja täyttyä.
Mitä tyhjempi on omasta voimastaan, sitä helpompi on ottaa vastaan. Sitä
avoimempi on Jumalan mahdollisuuksille ja avulle. Israelin matka puhutteli
minua hyvin monella tavalla. Mutta yksi kohtaaminen Herran kanssa liittyi juuri
tähän. Eräässä rukoushetkessä, jossa Pyhä Henki oli vahvasti läsnä, minua alkoi
itkettää ja piti mennä polvilleen ja ihmettelin että mitä Jumala nyt tekee.
Eräs toinen tuli siihen ja sai sanat Jumalalta että Herra riisuu minua omasta
voimasta, jotta voi antaa omaa voimaansa. Se tuntui hyvältä. Vaikea tietää
tapahtuiko jotain käännettä tässä asiassa juuri siinä hetkessä, kun toisaalta
ainakin tyhjentymisestä olen täälläkin puhunut jo pitkään. Vaan jos sitten
vihdoinkin alkaisi vaikka jo täyttämisenkin ajat. On tosiaan ainakin ollut
todella hyvä olo. Ehkä edes pienesti olen saanut täyttyä Jumalan antamalla
rauhalla ja levolla. Ehkä vielä saan täyttyä Hänen voimallaan. Onhan se ainakin
Hänen lupauksensa. Se, mistä jo viimeksi kirjoitin: ”jotka Herraa odottavat
saavat uuden voiman” (Jes. 40:31)
Toinen asia mistä Israelissa Jumala puhui, liittyi juuri
vastaanottamiseen – rakkauden vastaanottamiseen toisten ihmisten kautta. Sain
profetaalista sanaa siellä erää sisaren kautta siitä, että on olemassa ihmisiä
jotka rakastavat minua ja jotenkin sitten kehotusta sen vastaanottamiseen ja
rukousta että pystyisin siihen vastaanottamiseen. Sama teema toistui vielä
matkan jälkeen, kun sain eräältä ihmiseltä viestin, jossa hän kertoi rukoilleeni
puolestani ja sanoi saaneensa minulle tätä juurikin samaa teemaa. Tämä on
varmasti tosi tärkeää, koska minullahan jossain alitajunnassa on kuitenkin joku
semmoinen ajatussaareke, jossa kerrotaan että kukaan ei oikeasti rakasta minua,
ja kaikki siltä näyttävä on vain teeskentelyä. Sellaisessa moodissa on helposti
torjunta päällä. Kaipaus ja torjunta yhtä aikaa ei tuota kovin hyvää tulosta.
Tuntuu, että Jumala kuitenkin tätäkin linnaketta on jo paljon murtanut. Ja
ainakin nyt sain tuota sanaa, että sittenkin aitoa rakkautta myös ihmisten
taholta on olemassa.
Eli kaikessa tullaan vain vastaanottamiseen. Jumalan avun
vastaanottamiseen. Joku suoraan Häneltä tai ihmisten kautta. Vaikka sitten
sellaisenkin että antaa jonkun auttaa siten että kaivaa ruotoa pois kidasta..
