Ei ehkä kannattaisi kirjoittaa, kun ei ole oikein mitään
aihetta selkeästi mielessä. Pää on tuntunut aika sekavalta viime aikoina, on
ollut vaikea keskittyä Sanankin lukuun. En yhtään tiedä mistä tämä johtuu.
Mutta ei nyt silti mitään hätääkään ole. Kivoja päiviä on ollut, kivoja kesäjuttujakin
ystävien kanssa, mikä ei ole minulle itsestäänselvyys. Ja välillä itkua väliin
joistain asioista. Kaikki on ihan hyvin, vaikka tuo korva vielä oirehtiikin.
Ehkä ei kuitenkaan enää ihan niin pahasti häiritsevänä kuin aiemmin.
Fysioterapiat jatkuu ja silleen.
En tiedä mitä tämä on. Ehkä jotakin on tapahtumassa. Ensi
viikolla onkin yksi juttu tulossa, mistä mietin, että se voi avata jotain
uutta. Mutta ei kyllä mitään paineita ole siitäkään. Herran käsissä kaikki ja
kaikki on hyvin.
Tämä tuleva syksy on tuomassa isoja muutoksia monien
ystävieni elämään: opiskelujen aloittamista uudessa kaupungissa näin
aikuisiällä, toiseen maanosaan työn perässä muuttamista, isoja parisuhdeasioita
jne. Ihmettelen sitä rauhaa mikä minulla on. Usein tällaisia kuullessani on
tullut kamala olo että minäkin haluaisin jotain uutta. Nyt on rauha. Ja silti
miettii, että olisiko itselläkin kuitenkin jotakin uutta myös tulossa. Tietysti
aina katselee myös tätä maailman tilannetta. Muutoksia voi tulla elämään myös
ihan ulkopuolisista syistä. Ja silti on vain rauha. Kaikki on Isän käsissä. ”Herra
on minun paimeneni, ei minulta mitään puutu.”
On ihanaa kesää – niin kaunista. Ehkä lähden nyt metsään
katsomaan löydänkö pari mustikkaa. (Vai hetkinen, nyt kuuluu kyllä ukkosen
jyrinääkin.. saa nähdä menenkö sittenkään..)
P.S. 57 ajokilometrin, 2,8 mustikkalitran ja 4 km vaellusreittikävelyn jälkeen voi todeta että kannatti lähteä metsään eikä ukkonen tullut yhtään perässä. Kauniita hetkiä oli taas luonnossa. Muuten, jos joku lukija sattuu olemaan innokas mustikanpoimija, ostaisin kyllä mielelläni oman ja maatilan käyttöön. Omat poiminnat jää kuitenkin vähiin, sen tiedän.
