”Onnellisia ovat ne ihmiset, joiden voima on sinussa, joilla
on sydämellään pyhät matkat! Kun he kulkevat kyynellaakson kautta, he muuttavat
sen lähteitten maaksi ja syyssade peittää sen siunauksilla.” (Ps. 84:6-7)
Tämä oli elokuun raamatunkohta minulle. Reissuja, joilla
mentiin Jumalan voimassa, kun oma voima loppui heti alkumetreille. Elokuun
ensimmäinen viikko oli raamattuviikko Ruotsissa. Alussa onnistui stressaamaan
sielläkin puheitani, mutta sitten Herra antoi oikean vaihteen ja löytyi kevyt
olo. Viikko oli jotenkin valtavan siunaava, Jumala teki paljon itsessäkin – ei sitä
selittää osaa.
Sitten oli joitakin päiviä aikaa hiukan toipua ja eikun
uudelleen Ruotsiin puhumaan naistenpäiväviikonloppuun. Tässä vaiheessa lähtö jo
takkusi tosi paljon. Sain silloin tuon alussa olleen raamatunkohdan ja sen
voimalla sitten mentiinkin. Sitten taas kotiin muutamaksi päiväksi, jonka
jälkeen lähtö Italiaan. Taas oli vaikeuksia lähteä. Ja taas eräs ihminen
lähetti minulle tuon raamatunkohdan. Ja taas mentiin. Vielä siellä Italian
viikon keskivaiheilla pidettiin raamattupiiriä ja aiheena oli kuin olikin tämä
psalmi 84.
Oli rankka elokuu ja oli niin siunaava elokuu. Minulla on
vielä jotenkin niin paljon asenteessa opittavaa suhtautuakseni näihin
puhumisiin ja muuhun tämmöiseen palveluun. Toisaalta on niin hienoa olla
välittämässä jotakin mitä on Herralta saanut, mutta sitten taas välillä
murehdinkin niitä tilanteita ja stressaan. Ei voi kuin rukoilla, että Jumala
nyt tekisi työtä vielä asenteeni kanssa tällä alueella. Että todella voisi olla
ilo palvelemisesta ja ettei sen tarvitsisi tuntua yhtään väkisin vääntämiseltä,
kun se kerran ei sitä ole. Että saisi kokonaan olla siinä Jumalan voimassa eikä
tarvitsisi yhtään yrittääkään omin voimin.
Mutta joo, jos laittaa nimeni youtubeen, niin sieltä niitä
elokuunkin puheita sitten löytyy. Suomeksi ja englanniksi.
Nyt tosiaan puhuin ensi kertaa englanniksi mitään
Jeesuksesta ja Raamatusta. Se oli kyllä vaikeaa. Huomasin, että vajavaisen
kielitaitoni takia piti jättää aika paljon sanomatta, kun vain en osannut
ilmaista joitain asioita englanniksi. Kun puhuu Jumalasta, ei haluaisi että
tulee väärinymmärryksiä kielenkään takia. Jotenkin asiat piti sanoa aivan tönkkökökköyksinkertaisesti,
kun ei vain englanti ollut oikein kunnolla hallussa. Paperiin tuli pitäydyttyä
paljon enemmän, kuin mitä tekisi omalla äidinkielellä ja spontaaneja
puheen aikana tulevia ajatuksia oli paljon vaikeampi sanoa ääneen, kun
niitä ei ollut paperilla valmiina muotoiltuna.
Niin, ajattelin kyllä siellä Italian viikon aikana, että jos
Jumala haluaa minua käyttää vielä joskus enemmänkin puhumaan englanniksi,
kielitaitoa tarvitsisi kyllä teroittaa. Aina silloin tällöin jostakin keväästä
lähtien on mieleeni noussut hataria mietelmiä jonkinsorttiselle
raamattukurssille osallistuminen Englannissa. Tuo Italian viikko nosti nämä
ajatukset hyvin konkreettisesti mieleen. Mutta silti ei ole vielä tullut
sellaista selvää juttua ja merkkiä siitä että oikeasti ilmoittautuisi jonnekin
ja lähtisi. Se on nyt siellä jossain ajatusten takavarastossa ja odottaa
sitten, että tuleeko Jumala nostamaan sen esiin selkeästi. Siihen asti voi
vaikka lukea Raamattua aina välillä englanniksi.
Jokunen väsymyksen kyynel tuli kuukauden aikana vuodatettua,
mutta kyllä voima annettiin. Ja onko nyt sitten syyssateiden siunausten aika?
En tiedä, mutta näköjään on ainakin treffeillä käymisen aika. Matkoilta
tultuani minua pyydettiin (taas) ulos. En nyt voi sanoa että taho olisi ollut
aivan yllättävä – tiettyä pitkäjännitteisyyttä on ollut havaittavissa – mutta kun
kaikki tapahtuu lyhyessä kohtaamisessa automarketin parkkipaikalla, niin oma
juttunsa siinäkin.
Sillai kiva että on rauha tässä asiassa. Ei nyt itse osaa sanoa
vielä juuta eikä jaata. Mutta on rauha ja voi kaikessa rauhassa tutustua ja
luottaa Jumalan käsiin tämän asian ihan kokonaan. Kyllä Isä sitten tämänkin
johdattaa niin kuin on tarkoitus. Varmasti koskaan aiemmin minulla ei ole ollut
näin rauhallista suhtautumista tällaiseen asiaan kuin nyt. Ei tarvitse heti
tietää kaikkea. Ei tarvitse ajaa asioiden edelle. Ettei tarvitse ahdistua, jos
ei heti tunne jotakin tai ei tarvitse pelätä hylätyksi tulemista. Voi vain olla
- ja antaa syyssateiden sataa.
”Löysihän lintunen kodin ja varpunen pesän, johon se
poikasensa laskee – sinun alttarisi, Herra Sebaot, minun kuninkaani ja
Jumalani.” (Ps. 84:4)
Treffeillä nähtiin mm. kanoja naapurikaupungissa. Olivat
menneet jo orrelle..
