Marraskuu on jo aika pitkällä. Muutama lumihaiven maassa,
mutta plussakeliä on taas luvattu. Viime viikonloppuna oli pikkupakkasta.
Ainakin tuolla Pietarin suunnalla, missä minä viime viikonlopun vietin.
Oli jotenkin hienoa olla pitkästä aikaa Venäjällä. Olen
kyllä vuosien varrella käynyt tuossa rajan takana 7 kertaa aikaisemmin, mutta
edellisestä kerrastakin oli jo melkein 5 vuotta aikaa. Useimmat aikaisemmat
matkat ovat jotenkin liittyneet venäläisiin lastenkotilapsiin. Sitten on ollut
myös pari edelliseen työhöni liittyvää reissua. Nyt oli ihan uusi syy: lähdin
mukaan ryhmään, joka käy tervehtimässä Pietarissa asuvia juutalaisia ja vie heille
avustusta. Jumalan antama kiinnostus ja välittäminen juutalaisista sai nyt siis
tämän suunnan, kun jossain vaiheessa aloin ymmärtää että tuossa rajan takana
heitä onkin valtavia määriä. Ettei välttämättä tarvitse lähteä Israeliin
halutakseen osoittaa välittämistä juutalaisille. Lähempääkin löytyy.
Aivan oli hyvä matka. Ja erityisesti jotenkin sen jälkeen on
ollut siunattu olo. En osaa selittää, mutta vaikka oli vain muutaman päivän
pois ja tapasi vain muutamia vanhuksia siellä, silti jälkeenpäin on ollut olo
niin kuin jotain isompaakin olisi tapahtunut ja aivan kuin olisi ollut
pitkäänkin poissa. Ja ihan kuin jälleen kerran Israelin kansan siunaaminen
(yhtä lailla Israelin ulkopuolella) olisi tuonut siunausta itselle. Juuri niin
kuin Jumala lupaakin tapahtuvaksi: ”Siunattu
olkoon, joka sinua siunaa,
kirottu, joka sinua kiroaa!" (4. Moos. 24:9) Näin se aina toimii – läpi historian.
Yksilön ja kansakuntien kohdalla. Suhtautuminen Israelin kansaan vaikuttaa
siunausta tai kirousta. Tämän takia olisi niin valtavan tärkeää, että Suomessa
monella tavalla ymmärrettäisiin siunata Israelia.
Toinen teema, mikä tänä syksynä on ollut paljon mielessä,
liittyy oikeastaan tähän samaan. Jotenkin tämä nyt alkaa vain kirkastua ja
kirkastua – Jumala tuo esiin sen, mikä on ollut kätköissä, mutta koko ajan
hänen tiedossaan. Nimittäin suomalaisten israelilaiset juuret. Raamatusta
voimme hyvin selvästi ymmärtää, että kuningas Salomon kuninkuuden jälkeen vuonna
930 eKr Israelin valtio jakaantui kahtia. Etelään muodostui oma valtio Juuda,
joka koostui Juudan ja Benjaminin heimoista ja pohjoiseen tuli valtio nimeltä
Israel (Efraim), joka muodostui 10 muusta Israelin heimosta. Pohjoisvaltiossa
hylättiin Jumalan antamat säädökset, joka johti valtion tuhoon. Vuonna 722 eKr
nämä pohjoisvaltio-Israelin heimot vietiin pakkosiirtolaisuuteen Assyriaan,
eikä heistä ole kansoina sen jälkeen enää mitään kuulunut. Jumala kuitenkin
lupasi tuoda myös nämä kadonneet heimot takaisin. Eihän Israel voi olla Israel
ilman kaikkia 12 heimoa! Nyky-Israel koostuu vasta 2 heimosta, jotka ovat vuosituhansien saatossa
säilyttäneet juutalaisen identiteetin. Nyt elämme uutta vaihetta, jossa Jumalan
Henki on herättämässä vielä nämä 10 muutakin takaisin heimoa israelilaiseen
identiteettiinsä.
Israelissa tätä aihetta on tutkittu ja toki Suomessakin.
Ostin tässä hiljan vastailmestyneen kirjan ”Tuon heidät takaisin” (Pekka
Sartola 2014). En ole vielä ehtinyt lukea, mutta esitelmän aiheesta kuulin.
Jännästi tämä teema nyt nousee niin joka puolelta. Aivan kuin nyt olisi tullut
aika alkaa puhua tästä ääneen, eikä enää kuiskia takahuoneissa, että
tällainenkin mahdollisuus on. TV7:ssä on ihmeellinen ohjelmasarja ”Israelin vuoret”, jossa rukouksessa raivataan tietä näiden heimojen paluulle Israelin
vuorille. Ilmeisesti nämä heimot ovat hajaantuneet ympäri maailmaa. Mutta
selvästikin Suomessakin näitä joitakin heimoja on. Kenties tosi moni
suomalainen on juureltaan Israelin heimoja – valittua kansaa. Se on jotakin
niin käsittämätöntä. Se tekee niin nöyräksi. Kyllä Jumala sen vielä paljastaa
loppuun asti. Dna-tutkimuksilla asioita voidaan varmasti selvittää. Mutta
tietysti ihmeellistä on että Pyhä Henki voi näitä asioita näin avata – myös Hän
voi identiteetin kertoa. Elokuun yhdellä raamattuviikolla eräs nainen kertoi
aamulla, että herätessään hänellä oli mielessä sana ”Manasse”. Hän ei yhtään
tiennyt että mitä se tarkoittaa. Hän ei tiennyt että yksi Israelin heimoista on
Manasse. Itse ajattelin toki heti että Jumala puhui. Olimme puhelleet juuri
edellisenä päivä kadonneista heimoista muiden kanssa, mutta tämä nainen ei
ollut niissä keskusteluissa mukana. Ja sitten hän ihmettelee seuraavana aamuna
että mitä tarkoittaa ”Manasse”.. Nämä ovat niin valtavia asioita.
Itselle ei ole tullut vielä mitään aavistusta siitä mitä
heimoa voisin olla vai onko mitään heimoa. Jumala sen sitten näyttää jos
haluaa. Se on hänen asiansa. Ja tietysti Jeesuksen seuraaminen on tärkeintä,
vaikka olisi ihan mitä vain tai vaikka ei olisi. Parannuksen tekeminen ja
valossa vaeltaminen. Syntinsä tunnustaminen ja Jeesuksen vanhurskauden kautta
eläminen. Totuus ja armo. Jeesuksen paluun odottaminen. Ja Israelin
siunaaminen. Ne kuuluvat kaikille.
Vaan silti tämä Israelin heimot -asia on niin valtavaa..
”Minulle tuli tämä Herran sana: ”Sinä, ihmislapsi, ota sauva
ja kirjoita siihen: ’Juudalle ja häneen liittyneille israelilaisille’. Ota
sitten toinen sauva ja kirjoita siihen: ’Joosefille; Efraimin ja koko häneen liittyneen
Israelin huoneen sauva’. Vie ne sitten lähelle toisiaan niin, että niistä tulee
kuin yksi sauva sinun kädessäsi. Kun sitten maanmiehesi pyytävät sinua
kertomaan heille, mitä tarkoitat sauvoilla, niin sano heille: ’Näin sanoo
Herra, Herra: Katso, minä otan Efraimin kädessä olevan Joosefin ja häneen
liittyneet Israelin heimojen sauvan ja asetan sen yhteen Juudan sauvan kanssa.
Minä teen niistä yhden sauvan, ja niistä tulee kädessäni yhtenäinen.’ Olkoot
sauvat, joihin olet kirjoittanut, kädessäsi heidän nähtensä, ja puhu heille:
Näin sanoo Herra, Herra: Katso, minä otan israelilaiset pois kansojen keskeltä,
minne he ovat joutuneetkin. Minä kokoan heidät kaikkialta ja tuon heidät omaan
maahansa. Minä teen heistä yhden kansan siinä maassa, Israelin vuorilla, ja
yksi kuningas hallitsee heitä kaikkia. Silloin he eivät enää ole kahtena
kansana eivätkä he enää jakaannu kahdeksi valtakunnaksi.” (Hes. 37:15-22)
