Mitäs nyt sitten olisikaan meneillään? En oikein itsekään
tiedä. Ei tätä nyt aivan hiljaiseloksikaan voi sanoa, kun pieniä asioita
tapahtuu sinne ja tänne. Äsken varasin majoitusta Israelista syksyn
lehtimajanjuhlien ajaksi. Sellainen tuli vähän yllättäen, vaikka toisaalta
ajatus on muhinut jo pidempään. Kesällä ei pitänyt olla menoa Italiaan, mutta
nyt sinnekin kenties on menossa – auki kyllä vielä. Sitten olen ollut vähän
erilaisissa pyörteissä vähän kummallisissa kuvioissa ja saanut siitä pääni
pyörälle – rauhakin tosin on jo onneksi tullut. Ja sitten tarttisi alkaa
tajuamaan jotain uudesta maataloustukijärjestelmästä, vaikka en ole oikein
ollenkaan motivoitunut sen opiskeluun. Ja on vielä muitakin juttuja ja tulevia
tapahtumia ja matkoja. Eduskuntavaalitkin vähän vaikuttavat minuun. Ja sitten näiden kuvioiden välissä tuntee itsensä
pieneksi ja vähän yksinäiseksi ja kaipailee milloin mitäkin. Kevätaurinko
tuntuu ihanalta, mutta sekin ehkä herättää myös perinteisiä yksinäisyyden
ajatuksia. Vaan on se ihana siitä huolimatta. Jonkun ahdistavan pimeyden
painolastin saa heittää pois.
”Niin tuntekaamme, pyrkikäämme tuntemaan Herra”(Hoos. 6:3) Yhtenä teemana mielessä on ollut viime
aikoina Jumalan tunteminen. Oikeasti
tunteminen – tutustumisen kautta tunteminen, ei tietämisen kautta. Niitä
mielikuvia Jumalasta tulee vain niin kauhean helposti, ja ne ovat usein niin
vääriä. Itsellä esimerkiksi sanaan ”isä” liittyy automaattisesti jotakin
pelkoa. Sitten se pelko heijastuu ajatuksiin Jumalastakin. Vaikka Raamatussa
sanotaan: ”Jumala on rakkaus” ja ”pelkoa ei rakkaudessa ole” ja ”te ette ole
saaneet orjuuden henkeä elääksenne jälleen pelossa”, niin jostain sitä pelkoa vaan
pukkaa edelleen. Pelko tekee täydellisen yhteyden mahdottomaksi. Jos pelkää, ei
halua olla yhtä ja antaa itseään vaan välttelee enemmän tai vähemmän pelon
määrästä riippuen.
Että jotenkin tuo tunteminen ja tutustuminen on teemana.
Aito tunteminen. Että millainen Jumala oikeasti on ja millainen suhde meillä
kahdella on. Ei kristinuskon perusteet tai raamattutieto, vaan millainen
Persoona Hän on, mitä Hän kaipaa ja mitä toivoo, mistä Hän tykkää. Toki
Raamatusta näitä vastauksia saa – sehän on vähän kuin lukisi Jumalan
päiväkirjaa tai blogia.. Sinne hän on sydämensä avannut. Ja vaikuttaa siltä,
että tosiaan haluaa, että ihmiset vain tuntisivat Hänet paremmin. Että olisivat
aidon henkilökohtaisen tuntemisen eikä luulojen ja toisten kertomusten varassa.
”Sillä laupeutta minä haluan enkä uhria, ja Jumalan tuntemista enemmän kuin polttouhreja”. (Hoos. 6:6)
”Armo ja rauha lisääntyköön teille Jumalan ja meidän
Herramme Jeesuksen tuntemisen kautta.”
(2. Piet. 1:2) Onhan se elinikäinen ja ikuisuuteen jatkuvat juttu sitten. Usein
tuntuu, etten edes nykyään yhtään ymmärrä mitä tarkoittaa, että Jumala on
Jumala. Ja mitä se luottamus Häneen sitten on. Pitääkö Hän minusta todella
aidosti huolen, puolustaako Hän minua? Millainen minun Isäni oikeasti on? Miksi
menneisyydessä on niin paljon kipua, särkymistä ja pelkoa? Jos uskaltaisin
rakastaa, hajoaisinko hetikohta uudelleen? Miksi rakastaminen on niin vaikeaa
tai mahdottoman tuntuista minulle? Miksi pitää ajatella niin paljon..? Miksen
mieluummin siivoa keittiönkaappeja..? En tiedä. En mistään mitään. Mutta sen
pitikin olla tuntemista eikä tietämistä..
Raamatussa puhutaan Jeesuksen tuntemisen tuoksusta. (2. Kor.
2:14) Olen aika herkkä hajusteille ja joskus kun on jotakuta lähellä, voi
tuoksusta havaita, jos toinen käyttää esim. hajusteellista pyykinpesuainetta.
Jotenkin kiinnitän vaatteiden tuoksuun huomiota, kun itsellä on hajusteettomia.
Kuitenkin aistiakseen käytetyn pyykinpesuaineen, pitää jo olla aika lähellä
toista – partavedet huomaa jo paljon kauempaa.. (En ole allerginen, mutta
jostain syystä en suuri hajuvesien ystäväkään – en tiedä miksi..) No, pointti
oli siis kuitenkin Jeesuksen tuntemisen tuoksu. Ja ajatus siitä, että pitää
varmaan olla häntä aivan lähellä, että voi tuntea tuoksunsa. Lähellä Häntä ja
hänen tuntemistaan. Ja lähellä ei voi olla, jos kovasti pelkää. Mutta mitä
enemmän tutustuu, sitä lähemmäksi uskaltaa mennä.
