Terveisiä ihanasta maasta. Viikon olin Israelissa ja viikon
olen ollut sitten jo Suomessa. Aioin ensin kirjoittaa ”viikon olen ollut
takaisin kotona”, mutta Israelista palattua on hämmentävää kirjoittaa niin,
koska siellä tuntuu myös hyvin kotoisalta. Välillä tuntuu siltä että kotimaa tai
ainakin toinen kotimaa on siellä, mutta kotitalo on täällä.. Eli kotikopissani
olen ollut viikon.
Oli siis hienoa olla taas Israelissa. Tämä oli minun 8.
kertani siellä. Tämä oli muista siinä poikkeava matka, että nyt olin ensi
kertaa selkeästi omatoimisesti liikkeellä ja liikuin yksikseni enemmän kuin
aiemmin, kun yleensä olen ollut aina jonkunlaisen ryhmän mukana. Kuljin yksin
tai siskoni tai ystäväni kanssa paikallisbusseissa ja raitiovaunulla. Kuljin
myös itsekseni Jerusalemissa, mitä en ole ennen päässyt tekemään, kun on aina
ollut ryhmän mukana. Jotenkin nämä tällaiset itsenäiset kokemukset toivat suhdetta
maata taas lähemmäksi. Minun on ehkä vaikea kokea syvästi asioita, jos iso
lauma häärää ympärillä ja joku muu määrää aikataulun. Itsekseen liikkuessa koen
paremmin olevani osa kaupunkia, maata ja sen elämää. Mutta toki oli hienoa,
että seuraakin matkalla oli. En nyt todellakaan olisi yksin halunnut olla koko
viikkoa, mutta ne hetket olivat hyviä myös.
Viikon ohjelmaa en ollut kovasti suunnitellut etukäteen –
jotain ajatuksia oli kyllä. Kaikki päivät olivat hyviä, mutta erityisen hyviksi
päiviksi tulivat ne, joille en ollut suunnitellut etukäteen yhtään mitään.
Parina päivänä aamulla pyytelin erityisesti Herran johdatusta päivään, kun en
yhtään tiennyt mitä olisin sinä päivänä tehnyt. Näistä päivistä tuli tosi
hienoja ja sisällöksi tuli juttuja, joita en olisi etukäteen voinutkaan
suunnitella. Joistain päivistä minulla taas oli etukäteisajatuksia aika paljon
ja sitten kun asiat eivät menneetkään ihan niin kuin olin ajatellut, niin siitä
taas seurasi jonkinasteista harmitusta, joka jäi vähän varjostamaan sitä ihan
parasta juttua.
Matkan jälkeen olen ollut taas aika syvissä vesissä miettien
monenlaisia. Yksi on juuri tämä Jumalan tahto/oma tahto. Tuolla matkalla oli
jotenkin selvää, kuin kaikki harmitukset johtuivat omasta tahdosta. Ja siitähän
ne murheet arjessa yleensä muutenkin johtuvat. Kuitenkin olen kiitollinen
Jumalalle siitä, että vuosien varrella hän on niin paljon vahvistanut tahtoani.
Jumalan tahdolle alamaisuus oli asia, jonka ymmärsin alussa aivan väärin.
Toisten ihmisten tahtoa mukaileva henkilö ymmärtää asian helposti niin että
Jumalakin haluaa että ihmisen tahto on nujerrettu eikä hän enää itse halua
mitään – on vain ihan että ”aivan sama mitä tapahtuu” kaikelle. Tästähän ei ole
kysymys, vaan Jumalan teistä ja rakkauden ajatuksista terveen tahtoelämän
kanssa. Muuten päätyy vain toisten ihmisten tahdon mukaan menijäksi.
Eilen aloin miettiä synnin käsitettä. Raamatussa on paljon
vaikeita sanoja, jotka ovat tulleet Suomen kieleen käännösten kautta ja joita
on vaikea ymmärtää ilman selitystä. Kun surffailin netissä ja etsin tietoa
synti-sanasta hämmästyin saadessani selville, että Raamatussa on monta sanaa,
jotka ovat suomeksi käännetty aina synniksi, vaikka kyse on eri sanoista ja
merkityksistä.
Heprean ja kreikan synnin pääsanan juurimerkitys on ”erehtyä
maalista”. Synti tarkoittaa siis suuntausta pois Jumalasta ja Hänestä erossa
elämistä. Tästä seurauksena on sitten tietysti hyvin monenlaista. En osaa
kunnolla ehkä selittää miksi, mutta jotenkin tässä aukesi itselle jotakin
uutta. Jos synti-sanaa ei ymmärrä oikein se saattaa saada valtavan suuret ja
ehkä mystisetkin mittasuhteet, jonka alle vaan jää häpeämään syyllisyydessään syntisyyttään.
Kun synti on harhaanmeno Jumalasta, on selvää että Jeesus ja elämä Hänessä on
tie takaisin yhteyteen ja oikeaan suuntaan. Ongelman ydin on poistunut eikä se enää hallitse. Minua auttoi myös ymmärrys siitä,
että ensimmäinen syntiinlankeemus tapahtui selkeästi jo ennen ihmisten
olemassaoloa. Enkeliruhtinas otti oman päänsä ja oman tahtonsa ennen Jumalan
tahtoa ja alkoi kapinansa tullen Saatanaksi ja Jumalan vastustajaksi. Kun
ihminen kuvittelee tekevänsä itsenäisiä oman tahtonsa hienoja suunnitelmia
ilman Jumalaa ja Jumalan Sanaa, hän todellisuudessa tekee sitä mitä Saatana
tahtoo ja elää todeksi sitä kapinaa ja itsenäisyys on puhdas illuusio.
Kiitos siis Jumalalle Pyhästä Hengestä, jonka Hän on
omilleen antanut sinetiksi ja johdattajaksi Jumalan tiellä:”Niillä, jotka
elävät lihan mukaan, on lihan mieli, mutta niillä, jotka elävät Hengen mukaan,
on Hengen mieli. Lihan mieli on näet vihollisuutta Jumalaa vastaan, sillä se ei
alistu eikä voikaan alistua Jumalan lain alle. Ne jotka ovat lihan vallassa,
eivät voi olla Jumalalle mieleen. Te ette kuitenkaan ole lihan vallassa vaan
Hengen, jos kerran Jumalan Henki asuu teissä. Mutta jolla ei ole Kristuksen
Henkeä, se ei ole hänen omansa. Olemme siis velkaa, veljet, mutta emme lihalle
elääksemme lihan mukaan, sillä jos te elätte lihan mukaan, teidän on kuoltava,
mutta jos te Hengellä kuoletatte ruumiin teot, niin saatte elää. Kaikki, joita
Jumalan Henki johdattaa, ovat Jumalan lapsia.” (Room. 8:5,7-9,12-13)
Tällaisia nyt tällä kertaa..
Kivoja kanoja Jerusalemissa.
