Riemuvuoden julistus

Täällä tämä yksi pieni kana taas jatkaa ihmettelyjään – ihmettelyjään vapaaksi pääsemisensä mahdollisuuksista. Haaveista siitä että väsyttävät ja vihastuttavat velvollisuudet ja pakot voisivat vielä muuttua kokonaan mahdollisuuksiksi ja sydämen asioiksi. Ja kenenkä päässä nämä velvollisuudet ja pakot sitten lopulta ovat? Ei kenenkään muun kuin minun itseni. Vaikutusta niiden syntyyn tai vahvuuteen on varmasti ollut muillakin, mutta nyt ne ovat minun päässäni, kun kerran näin koen enkä niitä pakoon pääse. Ja se on taas suuri mahdollisuus, koska toisten ajatuksia en voi muuttaa, mutta omaa ajatteluani voin tarkastella. Ja rukoilla siihen muutosta edelleen.

Eilen kerroin eräälle henkilölle erään jutun minkä olin kuullut. Ajattelin sitä mielenkiintoisena keskustelunavauksena, mutta tämä toinen ottikin asian epäsuorasti itseensä ja loukkaantui. Josta seurauksena minulle tuli paha mieli ja koin tehneeni kauhean väärin ja olevani kauhean paha. Koitin sitten myöhemmin miettiä reaktiota miksi näin tapahtui. Luulen että minulla on itse tehty laki siitä, että toisille ei saa aiheuttaa pahaa mieltä. Kun sitten jotenkin rikon tätä lakiani olen hämmennyksissä ja koen itseni pahaksi ja syylliseksi. Ja sitten kuitenkin tämä itse tehty laki rajoittaa elämääni todella paljon, estää usein mainitsemasta Jeesuksesta, kun moni reagoi Häneen jotenkin hämmentyneesti, estää kertomasta totuutta omista voimavaroistani, kun niidenkin vähäisyys näyttää joitakin häiritsevän jne jne.

”Kognitiivinen dissonanssi on psykologian termi, jolla tarkoitetaan kahden ristiriitaisen kognition kokemista. Kognitiolla voidaan tarkoittaa mitä tahansa tajunnan osa-aluetta kuten asennetta, emootiota, käsitystä tai käyttäytymistä.” (Wikipedia) Jotenkin tuntuu, että tällaisen taistelun alueelle on jossain asioissa päätynyt. On syvälle piintyneitä omia ajatus- ja asennemalleja, joita on pitänyt oikeina, koska ne ovat olleet lakeja omassa kasvuympäristössä ja sitten on Jumalan Sanasta tuleva armon ja vapauden sanoma, joka antaa toivoa ja ihastuttaa, mutta kuitenkin hämmentää ja tuntuu jossain määrin ”väärältä”, koska se on vastoin syntymästä saakka opittuja asenteita. Ja joka myös ahdistaa, koska se tuntuu niin kaukaiselta saavuttaa, koska oma ajattelu on siitä niin kaukana. Joltakin sellaiselta johon sydämessäni ja hengessäni kyllä ilolla yhtyy, mutta mikä käytännön elämässä ja arjen valinnoissa tuntuu mahdottomalta toteutua, koska vanha laki vallitsee edelleen. Ja se laki on aika pitkälle se vanha tuttu teoilla hyväksymisen hakemisen ja saamisen laki. Ja siihen päälle vielä muut miellyttämisen ja ikäviä tunteita aiheuttamattomuuden pykälät.

Ja sitten tulee Jeesus, eikä välitä näistä laeista mitään. Sanoo rakastavansa ihan ilman mitään ehtoja (Mitä se on ?!?!). Ja sanoo sanoja, joista taatusti tulee joillekin erittäin paha mieli. Tulee ja herättää niin suuren vihan, että Hänet tapetaan vihan seurauksena. Ja tällaista jonka päälle kivet ja sylki lentävät pitäisi sitten tämmöisen kaikkia ristiriitoja viimeiseen saakka kaihtavan ihmisen uskaltaa seurata? Aika jännä juttu.. Ja vaikka todella haluan Häntä seurata, niin kyllä tarvitsisi niin paljon sitä uutta ajatusmaailmaa, että tämä voisi olla todella mahdollista. Ettei heti kokisi tekevänsä kauhean väärin, jos joku ei satukaan niin tykkäämään Jeesuksesta ja Hänen seuraajistaan. Ja Jeesuksen ajatuksista, jotka todella ovat hyvin erilaisia kuin tässä maailmassa yleisesti vallitsevat asenteet.

Mutta juu, ongelma ei nyt tosiaankaan ole toisten ajatukset vaan omat. Että suunta saisi olla hyväksynnän tarpeen tuomista ongelmista ja orjuuksista täydellisesti hyväksytyn ihmisen vapauteen. Ajatuksista syvemmälle Jeesukseen ja Hänen ristinkuolemaansa - kaikkeen siihen mikä siinä täydellistyy. Lain loppumiseen ja veren voiman riittävyyteen. Riittävyyden kokemukseen myös suhteessa Jumalaan Isänä.

Olen ihan iloinen siitä että olen saanut tulla kysymysten äärelle, joihin vastauksena on Jeesus ristillä ja Hänen uhrinsa, Hänen verensä. Vaikka vastaanottokykyni on hidas ja ajatuksiin piirtynyt laki niin vahvalla musteella kirjoitettu, uskon kuitenkin Jeesuksen Hengen, armon ja rakkauden voittavan lain ja Hänen verensä lopulta pesevän nämä kirjoitukset pois. Että Hän on suurempi ja voimakkaampi. Että Henki sittenkin voittaa lihan mielen ja pääsee hallitsijaksi.

Kuluneella viikolla kokeilin vapausaskelia sen verran että yhtenä arkipäivänä en mennytkään ollenkaan maatilalle, vaan hommailin koko päivän muita asioita itsekseni lähikaupungissa. Oo, ihmeellistä! J Ja ensi viikolla teen vielä ihmeellisempää eli lähden päiväksi Helsinkiin! Lähtemiseen kyllä tarvittiin käytännön syy, ihan puhtaasti ”muuten vain” en kai olisi siihen pystynyt, mutta kuitenkin vapaata on siinä päivässä myös hyvin paljon, että lasken sen ihan vapausaskelien sarjaan. Että tämmöisiä. Nähtäväksi jää, mitä Jumalan armo ja ilosanoma saa vielä syksyn aikana aikaan!

Jeesus: ”Herran Henki on minun päälläni, sillä hän on voidellut minut julistamaan evankeliumia köyhille. Hän on lähettänyt minut julistamaan vangituille vapautusta ja sokeille näkönsä saamista, päästämään sorretut vapauteen ja julistamaan Herran suosion vuotta [riemuvuotta].” (Luuk. 4:18-19)