Huomenna on kulunut 3 viikkoa mahdollisesta/todennäköisestä
altistumisestani vesirokolle. Taudin itämisaika on 2-3 viikkoa. Kuluneella
viikolla on ollut kaikenmoisia tuntemuksia ja monta kertaa olen luullut että
nyt se alkaa. Eilen heräsin päänsärkyyn ja jotenkin oli koko päivän vähän huono
olo. Semmoisilla epämääräisillä fiiliksillä siskonikin vesirokko alkoi ja olin
jo aika varma että nyt se sitten kumminkin tulee. Olo ei kuitenkaan ole
eilisestä mitenkään huonontunut, vaan on taas parempi. Eli taas toivon, jos se
sitten ei tulisikaan. Eilen kyllä jo olin niin kypsynyt koko tilanteeseen, että
ajattelin että tulisi sitten jo äkkiä, jos meinaa tulla. Luin viruslääke
asikloviirista, eikä se sitten niin kauhealta aineelta vaikuttanutkaan, kuin
olin pelännyt – käytetään huuliherpeksen ehkäisyssäkin jne. Asikloviirin
käyttäjäksi päätyi ainakin siskonpoika 5 kk, joka ei toki mitenkään voinut
välttyä äitinsä ja siskonsa rokolta. Pienessä pojassa oli lopulta niin paljon
näppylöitä ja tuskainen olo, että päätyi lääkäriin ja sai tuota lääkettä.
Vesirokkoisten välttelyhässäkkä jatkuu siis vielä edelleen.
Siskonpoikaani välttelin jo ennen taudin puhkeamista, kun osattiin huomioida
mahdollista tartuttamisaikaa. Vähän hankala on sitten toki tietää, että missä
vaiheessa tauti ei enää tartuta. Sitäkin on yritetty arvioida, mutta kyllä
tässä vielä muutama päivä menee että pojunkin rakkulat ovat ruvella ja
tartuntavaara ohi. Kai tämäkin kikkailu vielä joskus loppuu..
On tässä ”vesirokkoviikolla” muutakin tapahtunut. Yksi iso
asia oli, että poistin Facebook-tilini. Ne, jotka eivät ole Facebookissa eivät
varmasti tätä kummoisena juttuna, mutta jotka käyttävät siihen paljon aikaa tietävät,
että voi olla aika isokin asia lähteä sieltä. Minulle se oli aika iso juttu. 7
vuotta sitten olen mennyt sinne mukaan ja olisipa kiva tietää kuinka monta
tuntia tai vuorokautta yhteensä olen siihen käyttänyt. Yksinäiselle
introvertille ihmiselle se on aika hyvä koukuttaja. Ja sitten kuitenkin
hyödyllisiä puolia on myös todella paljon. Monesta esimerkiksi Israeliin
liittyvästä tiedosta ja hyvästä linkistä jään nyt paitsi kun en siellä enää
ole. Mutta ajattelen, että kyllä ne tärkeät tiedot minut sitten jotain muutakin
kautta tavoittavat, olkoon sitten kuinka jälkijunassa tahansa.
Haluan nyt kuitenkin tehdä tämmöisen ihmiskokeen, että mitä tapahtuu,
kun jää pois Facebookista. Olen aika vakuuttunut, että se on näiden 7 vuoden
aikana ajatteluuni vaikuttanut. Aamulla ensimmäisenä tulee helposti mieleen
katsoa Facebookkia. Samoin päivän mittaan eri tilanteissa. Ja illalla kotona on
helppo heittäytyä Facebookin virtaan. Uutta materiaalia vain riittää ja riittää
katsottavaksi. Ja paljon siinä on jotenkin kristillisyyteen tai Israeliin
liittyvää, kun uskovat kaverit sellaista materiaalia laittaa, jolloin pystyy "hengellisyyden" verukkeella perustelemaan itselleen FB:n käyttöään. Lopulta aloin
kuitenkin olla aivan kypsänä kaikista hauskoista eläinvideoista ja kaverien
kaverien postaamista kissankuvista. Jos viimeisellä tuomiolla jokaisen elämä
näytetään filminauhalta, en haluaisi että se olisi vain suurelta osin
Facebookissa roikkumista. Niin paljon kuin sitä parhaimmillaan voisi Jumalan
valtakunnan asioihinkin käyttää. Sellainen sopisi ehkä paremmin sellaiselle,
jolla ei ole yhtään taipumusta nettiriippuvuuteen. Olen myös yrittänyt että
olisin siellä jotenkin vähemmän, mutta siitä ei ole oikein tullut mitään, kun
jotenkin melkein automaattisesti sinne menee kun avaa tietokoneen tai kännykän.
Että halusin sitten kokeilla kaikki tai ei mitään –linjasta sitä ei mitään –puolta.
Tänään tulee vasta 3 vrk täyteen ilma FB:a, joten vielä ei
pysty sanomaan oikein mitään. Kyllä – on tullut ajatuksia, että voi voi kun nyt
tuota ja tuotakaan asiaa ei voi jakaa siellä. Ja olen miettinyt että oliko tämä
liian hätäinen päätös, kun se aika hätäinen lähtö lopulta olikin. Mutta
katsotaan. Kuitenkin olen aina ajatellut, että en loppuelämääni aio siellä
olla, niin miksi sitten vaan roikkua ja roikkua jos joskus on kuitenkin
tarkoitus lähteä pois. Jumala auttoi asiassa myös siten, että osuin lukemaan
Raamatusta jakeen verkkoon takertumisesta: ”Jumalattomien jalat ovat
takertuneet verkkoon, jonka he olivat itse virittäneet.” (Ps. 9:16). Ihminen
voi takertua niin monenlaisiin ”verkkoihin”, joita myös riippuvuuksiksi voidaan
sanoa. Kuitenkin tuon jakeen lukeminen sinä aamuna, kun mietin Facebookista
pois kirjautumista, puhutteli omalla tavallaan.
Haaveena ja rukouksena on, että Facebookin sijaan elämässä
voisi vielä olla enemmän konkreettisen tekemisen asioita ja vähemmän
virtuaalista elämää. Ja tiedättekö mitä? Olen tehnyt tällä viikolla enemmän
ruokia kuin pitkään aikaan yhteensä!! Jostain sytykettä saanut pieni innostus
ruoanlaittoon yhdistettynä haaveeseen toiminnallisemmasta elämästä ja
vesirokkohässäkän tarjoama mahdollisuus olla pois maatilalta ovat synnyttäneet
pasta-, risotto-, nuudeli- ja melanzane ruoat! Sekä ajatuksia ruuista, joita
voisi tehdä myöhemmin. WHAT!? :D
Voisin vielä kirjoittaa yllättävästä puhelusta ja
mieluisasta speltinostajavieraasta, joka ilmoitti tulostaan pari minuuttia sen
jälkeen kun olin poistanut FB-tilin. Siinä tuli tietoon jotain uusia kuvioita myös.
Mutta jääköön se nyt näin lyhyelle maininnalle.
Mutta katsellaan ja ihmetellään, miten Herra johdattaa taas itse
kutakin siellä ja täällä.
”Kaikesta vaivannäöstä on hyötyä, mutta huulten höpinästä
vain vahinkoa.” (Snl. 14:23)
