Uusi voima

Tämä sumeahko kuva on otettu tänään, mutta joskus viime vuoden puolella tämän jo huomasin: kukko oman paikkakunnan kaupungintalon ikkunalla. Aika vitsikästä. Ja siellä rakennuksen sisäpuolella on se yksi metallinen kanataideteos, jonka kuvan olen täällä jo aiemmin laittanut. Erikoinen kanala tuo paikka J

Kaupungintalon kanat tuntuvat erityisen hauskoilta yksityiskohdilta nyt kun olen ilmoittautunut kuntavaaliehdokkaaksi. Eilen se tapahtui ja nähtäväksi jää, mitä siitä seuraa. Eipä siitä nyt sitten enempää. Lähinnä helpottavaa, kun on saanut päätetyksi jotakin. Varsinaista hautomista oli senkin asian päättäminen, mutta pieni ja piipittävä ehdokashan sieltä sitten lopulta kuoriutui J

Mitäs sitten muuta? Haluaisin kertoa vielä mökkivertauksia. Mökki on nyt ollut 3 viikkoa ilman käyttöä sen jälkeen, kun itse sen yhden viikonlopun siellä vietin. Olen tämän kolmen viikon aikana käynyt muutaman kerran mökissä. Lähinnä vain katsomassa onko siellä kaikki kunnossa ja tarkastamassa onko lämpötila sellainen kuin on tarkoitus nyt ollakin, kun käyttöä ei ole. Sähköpatterit on asetettu pitämään lämpötila 10 asteessa ja semmoista siellä sitten on ollutkin. Ja tästä lämpötilasta nyt sitten enemmän:

Mökki on sama, kalusteet ovat samat, valaistus on sama, sisustus on sama. Silmille kaikki on samaa, ihan kivan oloista. Mutta kuitenkin tunteen puolesta paikka on hyvin erilainen, kun lämpötila on 10 astetta verrattuna siihen kun lämpötila on vaikka 22 astetta. Nyt kun menen mökkiin ja lämpötila on sisällä 10 astetta, minun ei yhtään tule olo, että voisinpa jäädä tänne oleilemaan ja kylläpäs täällä on mukava olla. Sitä vain pyörähtää tekemässä pakolliset kuviot ja sitten lähtee pois. Ja nyt on toki tarkoituski, että lämpötila on se 10 astetta. Mutta siitä päästään sitten siihen vertauspuoleen:

”Vaikka minulla olisi profetoimisen lahja ja minä tuntisin kaikki salaisuudet ja kaiken tiedon ja vaikka minulla olisi kaikki usko, niin että voisin siirtää vuoria, mutta minulla ei olisi rakkautta, en olisi mitään.” (1. Kor. 13:2) Mökin sähköpattereista ja tulisijoista tulee nyt Jumalan rakkauden vertauskuvia. Vaikka olisi kaikki muu miten hienoa ja ihmeellistä, puhdasta ja siistiä, kirjahyllyt täynnä tietoa, paikka ilman lämpöä on jokseenkin kurja ja lähellä hyödytöntä. Eikä mökki itseään voi lämmittää. Energian pitää tulla muualta. Tulien palaa tai sähkövastusten kuumeta.

”Vaikka minä puhuisin ihmisten ja enkelien kielillä, mutta minulla ei olisi rakkautta, olisin vain kumiseva vaski ja helisevä symbaali.” (1. Kor. 13:1) Tämä on minulle jotenkin vaikea aihe. Kun tavallaan tottuu rakkauden puutteeseen, alkaa hylkimään sitä myös rakkautta kohdatessaan. Vaikka sitten kuitenkin sitä kovasti kaipaakin. Mutta vaikka rakkautta kuinka sitten hylkisikin, on se kuitenkin Jumalan sanoman ja elämän ja olemuksen keskiössä. ”Niin pysyvät nyt usko, toivo ja rakkaus, nämä kolme. Mutta suurin niistä on rakkaus.” (1. Kor. 13:13) ”Siinä on rakkaus – ei siinä, että me olemme rakastaneet Jumalaa, vaan siinä, että hän on rakastanut meitä ja lähettänyt Poikansa meidän syntiemme sovitukseksi. Rakkaani, jos Jumala on näin meitä rakastanut, mekin olemme velvollisia rakastamaan toisiamme. Pelkoa ei rakkaudessa ole, vaan täydellinen rakkaus karkottaa pelon, sillä pelossa on rangaistusta. Joka pelkää, ei ole päässyt täydelliseksi rakkaudessa. Me rakastamme, koska hän on ensin rakastanut meitä.” (1. Joh. 4:10-11,18-19)

Ei kai Jumalalle mikään uutinen ole, että minussa ei ole rakkautta itsessäni. Että kylmää on sisäisissä pattereissa eikä tulipesässä oikein mikään pala, ainakaan niin paljon, että lähellä olisi mukavan lämmintä ja viihtyisää. Rukous kuitenkin on, että Jumala voisi vielä rakkaudenkin sytyttää. Hänen rakkautensa. Että Jumalan vaikuttamasta aidosta rakkaudesta Häneen itseensä ja lähimmäisiin tulisi aito motiivi oman elämän tekemisiin. Ilman sitä jään helisevien symbaalien ja haaleiden pattereiden osastolle.

Olen miettinyt miten ulkonaisesti samanlaisia tai samantyyppisiä asioita voi tehdä niin täysin eri motiiveista, täysin eri hengestä ja eri voiman vaikutuksesta. Voi rakkaudesta palvella tai pelosta suorittaa. Voi aidosti rakastaa tai pelosta yrittää miellyttää. Voi olla rakkaudessa alamainen tai pelosta alistettu. Ja vaikka ulkoinen toiminta on sama, näiden asioiden välillä on hurja ero ja se hurja ero on sydämessä. Hallitseeko siellä rakkaus vai pelko – totuus vai valhe – Jeesus vai minä itse. Se ei välttämättä ihan heti näy päälle, mutta tulee kyllä ilmi ennemmin tai myöhemmin.

”Rakkaus on pitkämielinen, rakkaus on lempeä, rakkaus ei kadehdi, ei kerskaile, ei pöyhkeile, ei käyttäydy sopimattomasti, ei etsi omaa etuaan, ei katkeroidu, ei muistele kärsimäänsä pahaa, ei iloitse vääryydestä vaan iloitse yhdessä totuuden kanssa. Kaiken se peittää, kaikessa uskoo, kaikessa toivoo, kaiken se kärsii.” (1. Kor. 13:4-7) Tässä voimassa kun saisi olla nyt sitten vaikka kuntavaaliehdokkaana.. Inhimillisesti mahdotonta. Rukoukseni kuitenkin on että rakkaus saisi voittaa ja pelko karkottua. Voisiko vielä tuli syttyä tulisijaan?

P.S. Uusista voimista puheenollen. Olen vaihtamassa autoa ja vanhan saisi ostaa huokeaan hintaan. Myynnissä olisi Peugeot 4D 206 Hatchback 1.3l vm 2002, ajettu 219 tkm, hopeanharmaa. Ole yhteyksissä jos kiinnostaa (ja tiedät yhteystietojani..) [myyty 6.2.]