Hengen harjoituksen alkeissa

Sitten viime kirjoituksen mieleen on jäänyt pyörimään Hengen ja lihan välinen taistelu. Ja rukous, että jotenkin voisi erottaa nämä paremmin toisistaan. ”Liha himoitsee Henkeä vastaa ja Henki lihaa vastaan. Ne ovat toisiaan vastaan, niin ettette tee sitä, mitä tahdotte.” (Gal. 5:17)

Apostoli Paavalilla oli tiukat otteet oman lihansa kohtelemiseen. Hän vertaa uskovaa urheilijaan, joka harrastaa napakkaa itsekuria tavoitteensa saavuttamiseksi: ”Ettekö tiedä, että ne, jotka juoksevat kilparadalla, tosin kaikki juoksevat, mutta vain yksi saa voittopalkinnon? Juoskaa tekin niin, että saavutatte sen. Jokainen kilpailija noudattaa kaikessa itsehillintää, nuo saadakseen katoavan seppeleen, mutta me katoamattoman. En siis juokse umpimähkään enkä nyrkkeile kuin ilmaan huitoen, vaan suuntaan lyönnit omaan ruumiiseeni ja alistan sen tottelemaan, etten minä, joka muille saarnaan, itse joutuisi hylätyksi.”  (1. Kor. 9:24-27)

Jotenkin tuo itsehillinnän ajatus on elänyt kuluneella viikolla. Se on ollut minulle jossain määrin tuntematon käsite. Positiivinen itsehillintä nimittäin. Olen tuntenut niin hyvin kaikenlaisen ulkopäin tulevan pakon ja paineen ja tietynlaisen orjuuden mielenlaadun, että siinä kaikessa paineessa ei ole ollut enää tilaa millekään itsekurille. Mutta nyt kun on saanut vapautua aika paljon ulkoisista pakoista, pystyy jo hiukan paremmin hahmottamaan tätä positiivisen itsehillinnän ajatusta. Luonnostani olen todella laiska enkä haluaisi tehdä paljon mitään. Kun sitten joku tulee siihen viereen hoputtamaan, käskemään ja syyllistämään, niin sitten vasta ahdistaa ja masentaa, kun aloittaa tekemisen, jossa oma tahto ei ole mukana. Tämä itsehillintä Hengen aikaansaannoksena tuntuu ihan rohkaisevalta ajatukselta – jos sittenkin olisi mahdollista vielä ihan sisältä käsin saada voimaa hillitä lihan himoja kuten halua vain ottaa rennosti koko ajan ja ihan oikeasti tehdäkin vielä enemmän juttuja, joista on oikeasti jotain hyötyä.

”Joka kylvää lihaansa, niittää lihasta turmeluksen, mutta joka kylvää Henkeen, niittää Hengestä iankaikkisen elämän.” (Gal. 6:8) Lihan kylvö ja Hengen kylvö. Kumpaan panostaa? Meneekö paljon panoksia molempiin peltoihin? Kuinka voisi vähentää tai kokonaan lopettaa lihaan kylvämisen ja kylvää kaikki siemenensä Henkeen? Ajankäyttö on mietityttänyt taas. Tai ehkä enemmän se, missä ajatukset suurimmaksi osaksi pyörivät. Facebookista olen ollut pois nyt 3 kuukautta. On tuntunut aivan hyvältä olla sieltä poissa, kun minulla ei ollut tarvittavaa itsehillintää käväistäkseni siellä vain esimerkiksi pari kertaa viikossa. Seuraava addiktio, mitä olen nyt miettinyt, on ihan niinkin hassu kuin ylen uutiset. Minulla on ollut tapana tosi usein katsella kännykästä uutiset, monta kertaa päivässä, ja käyttää niiden seuraamiseen aika paljon aikaa ja ajatuskapasiteettia. Jos on jotakin traagisempaa uutista, niin sitä on sitten voinut seurata hyvinkin tarkasti ja aikaa vievästi. Aivan kuin uutisten seuraaminen olisi jotenkin niin tärkeää, että sitten ei ainakaan tarvitse tehdä mitään muuta. Mutta ei sekään nyt kyllä mitään Henkeen kylvämistä ole.

Kuluneella viikolla ajattelin kokeilla selkeästi vähentää uutisten seuraamista. Ja aivan kuin olisin huomannut innostusta vähän enemmän muuhun tekemiseen. Nyt olen kyllä myös innostunut taas ihan aidosti keväästäkin. Kyllä siitä tulee se ennenkin havaittu fiilis, että haluaa haravoimaan pihaa ja pystyy taas aivan aidosti nauttimaan ulkona olemisesta ja tekemisestä. Itsehillintä on kuitenkin saanut myös testiä ja repsahduksia – onhan kulunut viikko ollut aivan poikkeuksellinen uutisissaan: terrori-iskut Pietarissa ja Tukholmassa. Onhan niitä sitten kuitenkin tullut seurattua, mutta edes vähän vähemmän.

Vähemmän uutisia ja enemmän aikaa rukoukseen. Sehän se ajatus tässä olisi. Ja selvästi on liha Henkeä vastaan. Taistelu on kyllä helppo havaita. Säännöllisen ajan löytäminen rukoukseen on aina vaikeaa. Aamuisin ei muka jaksa herätä aikaisemmin ja iltaisin on muita juttuja mielessä – jos ei muuta niin niitä maailman uutisia.

Paavali muistuttaa taas taistelusta Hengessä: ”Tehkää tämä kaikki ALITUISESSA rukouksessa ja anomisessa rukoillen JOKA HETKI Hengessä. Sen vuoksi valvokaa kaikessa kestävinä ja rukoilkaa kaikkien pyhien puolesta. (Ef. 6:18) ”Olkaa kestäviä rukouksessa ja siinä kiittäen VALVOKAA.” (Kol. 4:2) ”Rukoilkaa LAKKAAMATTA.” (1. Tess. 5:17)

Ajatukset menevät jotenkin hengelliseen sodankäyntiin – siis rukoukseen. Ehkä se on alue, josta Herra haluaisi seuraavaksi jotakin enemmän opettaa.

Kuluneella viikolla tämmöinen ulkokana tuli kaupassa vastaan ja se lähti mukaani. Nyt se vahtii maatilan portailla, mutta muuttaa varmaankin jossain vaiheessa mökin pihalle.