keskiviikko 10. toukokuuta 2017

Kansainvälinen toukokuu

Poikkeuksellisesti kirjoitan nyt keskellä viikkoa. Ja tästä tuskin tulee kovin syvällinen kirjoitus, asiapäivitys varmaan enemmän. Mutta viikonloppuisin on nyt toimintaa, niin ei ehdi silloin kirjoittaa.

Toukokuu on ollut poikkeuksellinen jo säidenkin puolesta. Yhtään ei näy vielä koivuissa hiirenkorvia ja tällä viikolla on useampana päivänä tullut ajoittain lumisadetta ja rakeita. Päivämaksimi oli tänäänkin 5 astetta. Peltotyöt ovat aivan alkutekijöissä, kyntöä on vähän päästy alkamaan, mutta aurojen kanssa on ollut ongelmia. Vaan ei näissä asioissa nyt mitään hätää ole, lähinnä vain tilannepäivitystä, että kylmä on kevät ja peltotyötkin myöhäisessä aikataulussa. (Vaikka olihan tuossa viime viikolla jo ihan lämpimiäkin päiviä.)

Minulla on nyt kuitenkin ollut aika paljon taas ihan muut mielessä kuin kevättyöt. Tai sanotaan, että sopivasti muutakin niiden ohella. Vaikuttaa olevan taas kansainvälisen toukokuun aika. Tänä vuonna minulla on toukokuussa tapaamisia kaukaa tulleen ystäväni kanssa. On tosi kiva tavata ja jutella pitkästä aikaa (16 vuoden jälkeen) ja olen myös aidosti hyvin kiinnostunut ja innostunut hänen kotimaastaan.

Samaan aikaan tämän vanhan tutun kanssa Suomessa pyörii myös toukokuussa usein lähikaupungissa vieraileva lähetystyöntekijäpariskunta Intiasta. Heitäkin jo lyhyesti tapasin ja ensi viikolla näen vielä lisää. Ja sitten loppukuusta olisi tiedossa juutalaisiin liittyvä viikonloppu.

En voi sille mitään, että jotenkin nämä kansainväliset kuviot aina vähän niin kuin herättävät minut eloon. Tulee sellainen olo, että jos omassa elämässä vielä joskus voisi olla joku selkeämpi toimenkuva, missä kansanvälisyys voisi olla osa elämää. Näitä aaltoja on tullut ja sitten taas mennyt. Pitkiä hiljaisia aikoja omissa Herran prosesseissa ja sitten joku toimintapläjäyksen aika, jonka jälkeen olen taas jo ollut väsynyt ja kaivannut hiljaisia aikoja. Nyt on tällaisen semi aktiivisen toukokuun aikaa.

Jos haluat ja koet, niin rukoile tämän Suomessa toukokuun ajan vierailevan ystäväni puolesta, että tällä ajalla voisi olla positiivista iankaikkisuusmerkitystä hänelle itselleen ja hänen kansalleen. Että tässä toukokuussa voisi tulla myös hänen elämäänsä Jumalan Sanan kylvöä, joka kantaisi vielä hedelmää Jumalan valtakuntaan. ”Ja minunkin puolestani, että minulle, kun avaan suuni, annettaisiin oikeat sanat julistaakseni rohkeasti evankeliumin salaisuutta.” (Ef. 6:19)

Niin ei siis istuttaja ole mitään eikä kastelijakaan vaan Jumala, joka antaa kasvun.” (1. Kor. 3:7)

Kananen toukokuun rakeissa.