”Rauhan minä jätän teille: minun rauhani – sen minä annan
teille … Älköön teidän sydämenne olko levoton älköönkä pelätkö.” (Joh. 14:27)
Kuluneella viikolla teemana on ollut stressin tuntemukset.
Olen miettinyt ja havainnoinut stressiolotilojani. Huomannut pieniäkin laukaisevia
tilanteita, joissa stressi pahenee ja tilanteita, jotka helpottavat oloa. Ja
viikkoni on siis ollut aika tavallinen. Stressin tuntemukset kulkevat siellä
jatkuvasti mukana eikä tarvita kuin jotain tuttujen ihmisten ääniä, huoneeseen
astumisia ja toimintatapoja, kun stressi nousee. Pelkästään tietyissä paikoissa
olemiset riittävät stressiin. En oikeastaan yhtään ihmettele tämän jälkeen
tapaani usein vältellä joitain kohtaamisia ja ettei jaksa uutta, kun stressiä
on valmiiksi jo niin paljon ja se nousee niin helposti. Silloin ei ole hyvä
olla ja väsyy.
Stressi eli toisin sanoen pelko ei aiheuta mitään hyviä
seurauksia. Kun on stressaantunut, haluaisi eroon vain siitä tunteesta.
Seurauksena on monenlaista kieroutunutta juttua aina ruokavaliosta lähtien, kun
on vaikeus tehdä pitkäkestoisia hyviä valintoja, ja ajattelee vain
lyhytnäköisesti stressin vähentymisen näkökulmasta. Havaintoja olen tehnyt nyt
hyvin moniin asioihin liittyen tästä stressauksen näkökulmasta. Kyseessä ei ole
niin iso pelko, että se vaikuttaisi juurikaan yksittäiseen asiaan. Minua
esimerkiksi jännittävät tilaisuudet, joissa pitää kohdata uusia ihmisiä. Voin
kuitenkin aina silloin tällöin ihan hyvin osallistua tällaisiin tilaisuuksiin,
kun on hyvä syy. Stressi nousee, mutta sitten se jo menee ohitsekin ja tilanne
on voinut olla oikein hyvä. Kuitenkaan elämä, jossa joka päivä tai hyvin usein
olisin jatkuvasti tilanteissa, joissa on uusia ihmisiä, olisi stressaavuudeltaan
aivan erilainen. Silloin stressi ei purkaantuisi missään vaiheessa ja joutuisi
menemään pelkoa päin jatkuvasti. Ja siinä sitten vain väsyn ja väsyn.
Mutta olen siis ollut stressaantunut viimeisen 6 vuoden
aikanakin, vaikka piirit ovat menneet hyvin pieniksi. Minusta tuntuu, että olen
ollut stressin vaikutuksen alaisena aivan pienestä alkaen. Jännittäminen ja
ihmispelko ovat niin tuttuja, niin osa minua, että on ollut todella vaikea
tietää ja erottaa mikä on omaa persoonaa ja mikä ulkoa tullutta pelon
vaikutusta. Millainen olisin ilman pelkoa? Joskus Jumala on siitä näyttänyt
pieniä aavistuksia. Pieniä pelottomia hetkiä, joissa on iloinen ja vapaa. Mutta sitten sekin on ollut kuitenkin jotakin
niin outoa ja kummallista, että pelkääminen on sitten kuitenkin ollut
turvallisempaa. Kun on valmiiksi varuillaan, ei tule ammutuksi alas. Valmiiksi
käpertyneenä, niin siipiä ei voi repiä. On hämmentävää, että pelosta voi tulla
turvapaikka, mutta näköjään voi. Ulospäin näkyvät vain suuret silmät jotka
tarkkailevat kaikkea, mikä voi olla vaarallista. En halua tulla nähdyksi, koska
silloin raatelijat hyökkäävät kimppuun. Ja sitten kuitenkin on hirvittävän tylsää
istua siellä kopissa vain kyttäämässä hetkeä jolloin voisi edes hetken oikoa
sulkiaan.
Kuluneella viikolla kuulin myös sairastapauksesta, joka on
ilmeisesti erittäin pitkään jatkuneen stressitilan seurausta. Jotenkin tuokin
tapahtuma on pysäyttänyt ottamaan tämän stressiasian vakavasti. Ettei se ole
leikin asia, mitä keho kestää loputtomiin vaan seuraukset voivat olla vakavia.
Liikunta vähentäisi stressireaktioita kehossa, mutta
ihmisten stressaaminen on kovasti paljon vaikeuttanut liikkumaan lähtemistä. Jonkun
jumpan lopputulos voi olla stressin suhteen minulla plus miinus nolla, kun
stressiä tulee outojen ihmisten parissa olemisesta. Semmoista tämä peruspelkääjän
elämä on. Kyllähän se kovasti sisäänpäin käpertyy. Tämä kirjoittaminen on siksi
niin hienoa, että saa olla oma itsensä, kertoa vapaasti kaikkea mitä ajattelee
ja tuntee, eikä ole vieressä kukaan ihminen kenen reaktioita tarvitsisi
tarkkailla ja miettiä.
Jeesus puhuu kuitenkin rauhasta, jonka hän antaa. Sydämestä,
joka ei ole levoton. Jumalan rauhasta, joka on kaikkea ymmärrystä ylempi ja
rauhan Jumalasta. Hengen mielestä, joka on elämä ja rauha. Jumalan
valtakunnasta, joka on vanhurskautta, rauhaa ja ilo Pyhässä Hengessä. Rauhan
tiestä ja Rauhanruhtinaasta.
En muuta voi kuin jättää itseni kokonaan Jumalan käsiin ja
katsoa mitä Hän tekee. Uskon että hyvää.
