lauantai 21. heinäkuuta 2018

Kypsyvää hedelmää


Melkoisen lämmin viikko takanapäin. Kanatkin kulkivat helteessä siivet vähän levällään, nokka auki ja lepäilivät paljon varjossa. Itse kyllä nautin, kun jotenkin kestän lämpöä paljon paremmin kuin kylmää. Mutta tuli silti tuuletin ostettua kerrostaloon. Tosin sillä, että minulle oli tulossa ystävä kyläilemään, oli vaikutusta pöytätuulettimen hommaamiseen.

Pieni mieli on ollut myllerryksissä tällä viikolla. Miten voi toisen ihmisen kautta tulla niin kosketetuksi, kun tuntemiset juuret ovat vuosien takana ja siellä syvällä on monenmoista muistoa. On ihmeellistä saada nähdä Jumalan uskollisuus ja kärsivällisyys, hitaan kasvun tuoma pysyvä hedelmä. Kuinka ahdistuneisuuden sijaan voi tulla rauhallisuus, pelokkaan arkuuden sijaan kaunis herkkyys, raakuuden sijaan makea kypsyys. Mitä tapahtuu kun suostuu viettämään vuosi Jumalan koulussa ja erämaan yksinäisenäkin kulkijana. Eivät ne vuodet mene hukkaan, vaikka juuri siltä on tuntunut.

Arkeen asettuminen on ollut taas vaikeaa, koska se tuntuu niin tyhjältä keidashetken jälkeen. Mieli kääntyy kovasti rukouksen ja anomisen suuntaan, että Jumalan käsi tuli vahvaksi ohjaukseksi ja laittaisi asiat oikeaan järjestykseen ja suuntaan. Kaaokseen ja epäselvyyksiin menee niin paljon energiaa, etten oikeasti jaksaisi juuri mitään. Haluaisin niin paljon, että suunta olisi Jeesuksen suunta.

Sitten viime kirjoituksen on myös selvinnyt munarosvojen identiteetti. Kanat eivät sittenkään syö omia eivätkä toisten kanojen muniaan, vaikka niin olen väittänyt, vaan munia käyvätkin munintapesistä hakemassa ovelat harakat. Niitä on nyt nähty itse teossa ja joidenkin toimenpiteiden jälkeen ehjiä muniakin on taas tullut vähän enemmän. Välillä edelleen harakka ehtii ensin.

Tässä nyt sitten vaan taas ollaan ja ihmetellään. Tällaiset syvät, koskettavat raapaisut ovat kyllä hyviä, kun ne laittavat rukoilemaan, itkemään Herran puoleen ja kaipaamaan niin kovasti Hänen kätensä puuttumista asioihin. Ehkä tällaiset myllerrykset valmistavat omaakin ajatusmaailmaa myös konkreettisiin elämän muutoksiin. Se jää nähtäväksi, niitä kun ei hetkeen ole ollut ja on tottunut niin tappavan tasaiseen menoon. En tiedä, minä vain odotan, mitä Jumala tekee.

Varas ei tule muuta kuin varastamaan, tappamaan ja tuhoamaan. Minä olen tullut tuomaan elämän ja yltäkylläisyyden.” (Joh. 10:10)



Kanat löysivät helteillä uuden juoma-astian.