Täällä taas, pitkästä aikaa. En arvannut että kirjoituksissa
tulisi näin pitkä tauko, mutta näköjään tuli. Ihan kiva – se tarkoittaa että
minulla on ollut viikonloppuisin muutakin tekemistä kuin kotona istuminen. Ja
sitten kun olen ollut kotona, niin kirjoittaminen on silti jäänyt.
Yksi tämän syksy ihme on se, etten ole ollut ollenkaan
flunssassa. Tästä olen todella kiitollinen, kun pitkäkestoiset sairastelutkin
ovat aika tuttua juttua. Ei ole sairastelujen takia tarvinnut jättää mitään
väliin – todella ihmeellistä.
Loppuvuoteen Jumala järjesti muutakin puuhasteltavaa.
Italialainen tuttuni tuli raamatunopetuskierrokselle Suomeen ja siihen liittyen
oli itselläkin jonkin verran menoa. Oli hyvin piristävää kulkea mukana
muutamissa paikoissa eri puolilla Suomea tilaisuuksissa, joissa kerrottiin
Raamatun ihmeellisyydestä ja monin tavoin kannustettiin kuulijoita Sanan
pariin. Kierroksella oli mukana myös muita uskovia ystäviäni, ja muutenkin tämä
kahden italialaisen vierailu Suomeen ja heidän majoittumisensa aika pitkän aikaa
myös omalla paikkakunnalla toi mukavaa ja siunattua vaihtelua arkeen. Olen
tästä koko tapahtumasarjasta hyvin kiitollinen ja tuntuu ihmeellisestä, että
sain tämmöisessä olla mukana keskellä vuoden pimeintä aikaa.
Muutenkin syksyssä on ollut myös muuta kansainvälistä väriä.
Afrikkalaistaustaisesta perheestä olen jo aiemminkin kertonut. Heidän kanssaan
yhteydenpito on ollut loppuvuodesta satunnaista ja enemmän lasten harrastuksiin
liittyvää viime aikoina – pari kertaa ovat olleet mukana uimahallissa ja
semmoista. Marraskuussa Herra johdatti uuden kansainvälisen tuttavuusperheen –
Lähi-idästä tulleen äidin ja hänen teini-ikäiset lapsensa. He tekivät selkeän
ratkaisun alkaa Jeesuksen seuraajiksi ja ovat sen seurauksena jo saaneet hyvin
lyhyessä ajassa kotimaastaan joiltain sukulaisiltaan heidän kuolemaa uhkailevia
viestejä. Rukoillaan heidän puolestaan, ettei tarvitsisi elää pelossa, vaan
Jumalan suuressa suojeluksessa ja turvallisin mielin. Ja että nämä vainoojatkin
voisivat löytää Jeesuksen ja Hänen armonsa. Mutta tämmöistäkin siis tapahtui,
että sen jälkeen kun tämä perhe etsiytyi kristittyjen pariin ja tutustui
erääseen tuttavaani, joka työskentelee palkatusti kristillisessä järjestössä,
olen sitten itsekin saanut olla mukana näissä erittäin mielenkiintoisissa ja
antoisissa keskusteluissa. On aina niin hienoa nähdä, kun jotkut ovat
innostuneita Jeesuksesta ja Raamatusta. Katsotaan miten Jumala näitä kuvioita
edelleen johdattaa.
Niin, olen hyvin kiitollinen tästä kuluneesta ajanjaksosta,
joka suuntasi ajatuksia pois itsestäni Jeesukseen, Hänen paluuseensa, Jumalan
valtakuntaan ja aidosti toisiin ihmisiin
ja heidän parhaaseensa. Tällaisina ajanjaksoina ei juurikaan ahdista oma sinkkuus
ja lapsettomuus, vaan pystyy hyväksymään nekin jutut osaksi suurempaa kuvioita,
kun kuitenkin saa jollain lailla olla pienenä palana mukana Jumalan isossa
kuvioissa. Toki on täysin mahdollista että seuraavassa kirjoituksessa vingun ja
surkeilen jo yksinäisyyttäni, mutta ihanaa että aina edes ajoittain Jumala nostaa
pois siitä itsesäälin lokerosta ja antaa nähdä hänen näköalojaan ja
mahdollisuuksiaan.
Myös se herättää kiitollisuutta, että vaikka monissa kohtaa
oma elämä tuntuu vaikealta ja meinaa masentua, saa kuitenkin huomata, että on
myös alueita, joissa itse on sen verran ”kalliopohjalla”, että pystyy jotenkin
auttamaan myös muita. Monessa asiassa olen itse edelleen avun ja tuen tarpeessa
ja ehkä ihan hyvä niin, ettei kuvittelekaan että tarvitsisi pärjätä yksin. Iloa
tuottaa kuitenkin se, että voi antaa jotakin myös eteenpäin ja siksi tilanteet
joissa jotakin lähtee ”virtaamaan” ovat virkistäviä sen sijaan että kaikki vaan
seisoisi paikallaan ja pelkästään odottaisi itse saavansa jotain.
