Äärimmäisen kaunista aikaa. Tämä toukokuun kirkkaan tuore alkuvihreys
on niin ihmeellistä ja sykähdyttävää. Ja vielä näin ihanasta lämmöstäkin saa
nauttia. Olo on henkiin herännyt ja hyvin kiitollinen, varsinkin näin
lepopäivää viettävälle.
Olen siis mökillä ja siksi nämä kaikki vihreydet,
linnunlaulut ja perhosten tanssit ovat heti aamusta käsin kosketeltavissa ja
tunnelmoitavissa. Tyhjään mökkiin järjestyi keittiönpöytä ja tuolit,
keinutuoli, sohva, sänky ja lipasto eli täällä pärjäilee nyt mainiosti. Kaksi
yötä olen täällä nyt ollut ja tarkoitus on kesän aikana fiilispohjalta täällä
aikaa viettää. Syksyyn on aikaa, mutta jonkunlainen toive olisi, että ensi
talvea mökki ei aivan yksin ja kylmiltään täällä kököttäisi, vaan että joku
voisi tulla tänne asumaan. Tämä on pieni talviasuttava omakotitalo, vaikka tätä
mökiksi sanonkin. Eli sen näkee sitten, mitä tapahtuu.
Viimeksi huokailin vähän kylvöhuokailuja, mutta nehän
menivät sitten aivan kuin Strömsöössä. Tai ainakin minun näkökulmastani, koska
en ollut traktorissa ollenkaan. 13.5. kaikki oli jo kylvetty eli aikaisessa
oltiin ja nyt on saanut sitten jo ajatella ja puuhailla ihan muita asioita.
Aikainen kylvöaika oli hienoa senkin takia, että kahden viikon päästä, minun
olisi tarkoitus olla matkalla Israeliin. Olisi ollut aika rankkaa lähteä ja
miettiä valmisteluja heti kylvöajan jälkeen, mutta tämäkin asia meni nyt tosi
hienosti ja tähän tuli tämmöistä sopivaa taukoa väliin. En ole koskaan aiemmin
ollut Israelissa kesäkuussa ja tuntuu ehkä vähän oudolta miettiä lähtöä näin
ihanassa Suomen keväässä, mutta eiköhän sekin siitä.
Kaikenlaisia tuntemuksia ja ajatuksia toukokuuhunkin on
sopinut. Välillä kammottavaa tyhjyyttä ja yksinäisyyden syövereitä, välillä
sitten taas ihan kauniita ja ihmeellisiäkin hetkiä, lämmön ja ystävällisyyden
osoitusten suoranaista vyöryäkin. Olen ollut vähän sekaisinkin, mikä ei ole
niin kivaa, mutta toisaalta se pakottaa etsimään Jumalan Sanan kalliopohjaa ja
Jeesuksen rauhaa ja vie kuitenkin hyvään suuntaan.
Viime aikoina olen päätynyt miettimään ja pyytämään
Jumalalta apua erityisesti ahneuteeni – siihen että ei ole tyytyväinen siihen
mitä itsellä on, vaan alkaa haluta itselleen jotakin toiselle kuuluvaa. Lienee
hyvin luonnollista, että nähdessään jotakin hyvin kaunista alkaakin haluta sitä
itselleen. Olen päässyt muistuttamaan itseäni taas siitä, että vaikka se jokin
kaunis ja ihmeellinen asia olisikin Jumalan aikaansaama, se ei tarkoita
kuitenkaan sitä, että minun kuuluisi saada se jotakin omakseni ja omaan
käyttööni. Jo paratiisissa oli valtava kaunis Jumalan tekemää puu, jota
käytettiin kuitenkin rajojen opettamiseen ja siihen kysymykseen rakastaako
enemmän Jumalan tekoja vai Häntä itseään ja Hänen toivomuksiaan. Synti on
jotakin mikä tekee Jumalan surulliseksi.
Myös kertomus kultaa, hopeaa ja kauniin vaatteen itselleen vastoin
Jumalan toivomusta ottaneesta Aakanista on puhutteleva. Samoin kuningas
Daavidin lankeemus, kun hän vastoin Jumalan sydäntä järjesteli itselleen
puolisoksi toisen miehen kauniin vaimon. Kaikissa tapauksissa seurauksena oli
rikkimenemistä ja vaikeuksia. Se, mikä rikkoo Jumalan sydäntä, rikkoo myös
ihmisiä. Tämän voi helposti itsekkyydessään ja omissa haluamisissaan unohtaa.
Ihmisen sydän on niin syntiinlankeemuksen seurauksena niin kiero ja haluaa
asioita vastoin Jumalan toiveita.
Ei tunnu kivalta olla koetuksessa, kun sitä viedään
sydänjuuriin asti. Mutta sellaista tämä aina välillä on. Kumpi on enemmän
kultaa, Jumalan Sana ja Hänen toiveensa vai hänen tekemänsä kultainen asia. Kultaisista
asioista ihminen teki sitten epäjumalia. Niin, ei ole kivaa ja ehkä tämä on vähän
pelottavaakin. Kuitenkin ”älköön kukaan kiusattuna ollessaan sanoko, että
Jumala häntä kiusaa. Ei Jumala ole pahan kiusattavissa, eikä hän kiusaa ketään.
Jokaista kiusaa hänen oma himonsa; se häntä vetää ja houkuttelee.” (Jaak.
1:12-14) Lohduttavaa on lupaus: ”Teitä ei ole kohdannut muu kuin inhimillinen
kiusaus. Jumala on uskollinen. Hän ei salli teitä kiusattavan enempää kuin
kestätte, vaan salliessaan kiusauksen hän valmistaa myös pääsyn siitä, niin että
voitte sen kestää.” (1. Kor.10:13)
Kevään paratiisimaisen luonnon keskellä kysellään välillä
syviä kysymyksiä. Mutta onneksi sitten on muutakin. Tänään tässä iltapäivällä
saan vieraaksi tänne luonnonhelmaan tutun afrikkalaistaustaisen äidin ja 4
lastaan. Kohta on mökissä vipinää..!
