Koivut ovat jo pitkällä hiirenkorvassa - harvinaista näin vappuna.
Kevätspeltit kylvettynä ja minä toipilaana ihmettelemässä, että millainenhan
toukokuu tästä mahtaa tulla.
Tänä vuonna kylvöt alkoivat meillä eilen, 30.4. eli
poikkeuksellisen aikaisin. Muistan yhden aikaisemman kylvöjen aloituksen
vapunaatolta, mutta yleensä aina toukokuun puolella on aloituksessa oltu. Tämä
kevät yllätti nyt näin. En ehtinyt vielä ollenkaan kunnolla murehtimaan
kevätkylvöjä, kun pellolla on jo oltu. Pari viikkoa sitten alkanut sairastamiseni
jatkui erittäin voimattomana viime viikonloppuun asti, enkä tälläkään viikolla
ole ollut vielä täysin kunnossa. Heikkouden tilassa on vaan katsellut ja
ihmetellyt vierestä, kuinka homma on pyörähtänyt käytiin. Vaikka sairastaminen
ihanina kevätpäivinä on ollut ikävää, olen myös ollut kiitollinenkin sairauden
tilasta – ainakin ajoittain.
Kylvöaika-ahdistuksista olen täällä aika monena vuonna
raportoinut. Tilanne on muuttunut tosi paljon näiden 10 vuoden aikana, mitä
olen blogia kirjoittanut. Työntekijät ovat muuttaneet kuviota omalta osaltani
hyvin paljon, mistä olen todella kiitollinen. Viime vuonna olin paljon
traktorissa, mutta toivon, että tänä vuonna olisin taas paljon vähemmän.
Tästäkään huolimatta en voi sanoa, että kaikki stressi olisi pois ja että
tunnelma maatilalla olisi vaan leppoisa ja levollinen mukavan puuhastelun
parissa. Kierroksia ja kireyksiä kyllä löytyy ja onhan kylvö- ja puintiaika
täysin erilaista aikaa kaikkeen muuhun vuodenkiertoon verrattuna. Yhtäkkiä
onkin paljon työtä mikä pitää saada tehdyksi kohtuullisessa ajassa. On
työmiehiä, ruokintatarpeita, väsymystä, rikkoutuvia laitteita ja inhimillisiä
virheitä ja 83-v ja 84-v vanhempani mukana täydessä pyörityksessä. Kun muilla
stressimittari singahtaa kaakkoon, on vaikea itsekin pysyä rauhallisena. Ja
voinhan se jossain tilanteessa olla minä itsekin, jolla mittarit singahtaa
ensimmäisenä.
Mutta kaikesta huolimatta ainakin jo tässä alussa olen ollut
kovin paljon kiitollinen. Erityisesti tästä yhdestä, joka niin hyvällä tavalla
tuo rentoa ilmapiiriä ja kuitenkin on hyvin aktiivisesti hommissa mukana.
Valtava kiitollisuus siitä, kun saa jotenkin kokea, että Jumala on antanut
sijaisen minun hommilleni. Ettei minun ole pakko kantaa sitä osaa, mikä minulle
tavallaan kuuluisi, mutta mitä en ollenkaan pysty kantamaan. Ja että joku
toinen sen mielellään tekee, ilman mitään katkeruuksia. Se on käsittämätöntä
edelleen.
Jonain hetkinä vapautuminen kylvötaakoista vie ajatukset
Jeesuksenkin asenteeseen. Kuinka Hän täysin vapaaehtoisesti otti ristin ja
rangaistuksen, joka minulle olisi syntieni takia kuulunut. Että Hän tuli alas
tänne, meidän arkeemme eikä yhtään syyllistä ihmistä tai ollut katkerana
tehtävästään syntien sovittajana. Että rakkaus näki heikkouden ja kyvyttömyyden
ja tuli sijaiseksi siihen, mihin en itse olisi koskaan kyennyt. Mutta tosiaan
armon ymmärtämiseksi on kyllä aivan ihanaa, kun saa siitä jonkun konkreettisen
kosketuksen ihmisten välisissäkin asioissa. Ja nyt koen armoa ja suurta
kiitollisuutta, kun joku muu on ollut puolestani hyvällä mielellä
peltohommissa.
Sitten vain katsellaan ja ihmetellään, niin rauhallisella ja
luottavaisella mielellä kuin mahdollista päivä kerrallaan, mitä tämä toukokuu
mukanaan tuo.
”Niin kauan kuin maa pysyy, ei lakkaa kylvö eikä leikkuu, ei
kylmä eikä helle, ei kesä eikä talvi, ei päivä eikä yö.” (1. Moos. 8:22)
