Vähän ehkä hassu olo, ajantaju on sekaisin. Kylvöt tulivat
valmiiksi meillä ennätysaikaisin, jo 6.5. En ehtinyt edes stressata, kun ne
olivat jo ohi. Koivu on vasta pienellä hiirenkorvalla, sää melko viileää ja
koululaiset menivät pari päivää sitten kouluun 8 viikon etäopetuksen jälkeen.
Lumettoman talven jälkeen tuntuu, että kevättä on ollut ilmassa jo todella
kauan ja silti kesääkään ei nyt jostain syystä osaa odottaa samalla lailla kuin
ennen. Ehkä siksi, ettei kesäksi ole toistaiseksi tiedossa yhtään mitään. Tosin
ei siinäkään mitään uutta minulle ole ja on se silti aina päivä kerrallaan
tullut.
Tänä vuonna oli ehkä vähän sellainen kylvöjen jälkeinen
masennus. Oikeastaan koko korona-ajan olen kuitenkin jotenkin odottanut ja
valmistellut pikku hiljaa kylvöihin liittyviä asioita. Vaikkei niin
superaktiivisesti, niin silti se on ollut sellainen konkreettinen asia mitä on
odottanut. Sitten se oli ja meni ja nyt on sitten vähän että mitäs nyt?
Koronauutisetkaan eivät enää täytä samalla lailla mieltä kuin epidemian alussa
ja ajatusmaailma jotenkin palaa ”normaaliin”. Ja se normaali on sitten
kumppaninkaipuuta ja muuta perusvellontaa, mikä on vähän raskasta ja rasittavaa.
Sama yksinäisyyslevy alkaa niin helposti pyöriä, kun en ole muuta ajateltavaa.
Kunnon koronapläjäys antoi hetkeksi muuta mietittävää, mutta kyllä nyt taas
alkaa olla hyvin perussettiä ja pientä melankoliaa mieli täynnä. Itse olen myös
elänyt paikkakunnalla, jossa diagnosoituja koronatartuntoja on tähän mennessä
ollut 0-4 eli ”ei mitään”. Läheisessä isommassa naapurikaupungissa tapauksia on
18. On hyvin kiitollinen olo, että näin vähällä on omalla alueella päästy tähän
mennessä. Oman tuttavapiirin ainoa koronan sairastanut asuu Italiassa.
Epidemian alussa maalatut ja muualla kovasti toteutuneetkin uhkakuvat ylipursuavista
sairaaloista ja kesken loppuvista tehohoitopaikoista jäivät Suomessa tältä
keväältä toteutumatta, kiitos Herralle siitä. Ja nyt siis on mieli jo kääntynyt
vähän muunlaisiin asioihin.
Oma uupuminen aikanaan palkkatyössä teki sen, että olen
ollut hyvin varovainen mihinkään uusiin sidonnaisuuksiin lähtemisessä. Hyvin
vähäiset voimavarani tulivat niin tutuiksi. Kovin montaa vapaaehtoisjuttua ei
siis ole kertynytkään, mutta nyt kun ne muutamat pienetkin jutut ovat olleet
tauolla, huomaan, ettei ole valtavaa intoa niihinkään palaamisesta. Tämä tuntuu
vähän surulliselta, kun ei tosiaan haluaisi pakottaa itseään mihinkään. Näissä
asioissa odotan Jumalan järjestelyjä. Ennen koronaa en ollut kokenut niitä
juurikaan raskaina tai ehkä vain vähän, mutta nyt tauon aikana juuri negatiiviset
puolet ovat nousseet enemmän mieleen vaikka positiivisiakin on paljon ollut.
Olen vähän ihmeissäni näiden asioiden suhteen ja tuntuu oudolta, että jotkut
asiat pitäisi tauon jälkeen aloittaa vanhalta pohjalta aivan kuin mitään ei
olisi tapahtunut. Toki on mahdollista, että Jumala antaa niihin uuden voiman
sitten kun aika on.
Ensimmäinen kesäkuuta rajoitukset loppuvat. Silloin saa taas
tepastella vapaana. Kanat nimittäin. Kanoille tällainen karanteeniaika on hyvin
tuttua. Kanat ovat lintuinfluenssan pelon takia karanteenissa joka vuosi 1.3.—31.5.
eli ne eivät saa kuljeskella pihoissa vapaana, vaan niiden on oltava ainakin
häkissä, jonka verkon silmäkoko saa olla enintään 2,5 cm. Meillä ei näin
tiheäverkkoista häkkiä ole ollut, joten kesäkana-asiat ovat voineet alkaa
aikaisintaan 1.6. Veikkaan että aina moni harrastekananpitäjä rikkoo näitä
määräyksiä, koska ihanat kevätpäivät vain houkuttelevat niin paljon päästämään
kuopsuttajat vapaaksi jo aikaisemmin. Ja ehkä joku on autuaan tietämätön koko
maa- ja metsätalousministeriön asetuksesta. Lintuinfluenssatapauksia ei
myöskään ole juuri minään keväänä havaittu ja poliiseillakin taitaa olla
parempaa tekemistä kuin kiertää etsimässä keväällä vapaasti kuopsuttavia
kanoja. Mutta tällainenkin asetus on annettu ja Raamatussakin kehotetaan
olemaan esivallalle alamainen, niin ei sitten haaveilla kuopsuttajista ennen
kesäkuun alkua.
Eli onhan minulla sitten jotain kesäsuunnitelmia. Kotkot ja
määmää. Viime vuonna kanat jäivät tulematta, kun niiden jalkavaivat alkoivat.
Katsotaan miten tämä vuosi menee. Kesävieraslampaista on alustavasti sovittu,
mutta niidenkin tuloon menee vielä ainakin noin kuukausi.
Tyhjä olo on ollut ennenkin. Se ei ole vaarallista, vaan
sitten kuitenkin ihan hyvä. Tyhjä voi täyttyä. Jumala voi luoda tyhjästä.
Jotain puhdistusta ja uudistuksia niin kovasti kaipaa. Kuitenkaan niihin ei
ollenkaan pysty itse. Vain Jumalan Henki pääsee sydämen syvyyksiin. En oikein
osaa muuta kuin odottaa.
