TOUKOkuu

Kylvöaika on alkanut. Tänä vuonna 29.4., mikä on aikaisinta meillä koskaan. (Viime vuonna alkoi 30.4., ettei nyt niin radikaalisti aikaisemmin.) Aikainen aloitus tuntuu hyvältä ja sopii minulle. Ei ehdi stressata niin paljon, kun homma onkin sitten yhtäkkiä jo hyvässä vauhdissa. Korona-aika on tuonut tähänkin oman lisänsä, mikä itse asiassa helpottaa kovasti siinä mitä yleensä olen stressannut. Nyt on helpompi olla vain kiitollinen siitä, että ylipäänsä jotain tapahtuu eikä sitten niin paljon ahdistua ”tyylipisteistä” tai niiden puutteesta.

Maatalousalojen toimijat lähettelivät aiemmin viestejä kuinka tiloilla pitää varautua siihen, että moni olisi kylvöaikana sairaana. Viranomaisetkin ennustelivat aikanaan epidemian huippua toukokuulle, ja silloin tosiaan jännitti ajatus, jos ”kaikki” ovatkin sairaana juuri kylvöaikaan. Tämän ajankohdan suhteen tilanne näyttää nyt paljon paremmalta. Omista melko pienistä kylvöistä kolmasosa on jo tehty ja kaikki toimijat ovat olleet ainakin koronan suhteen terveitä. Muut perinteiset kylvöaikasählingit ja -ahdistukset tuntuvat sitten pienemmiltä tässä kontektissa. 73-vuotias kylvöajaksi töihin tullut työntekijämme viettää lounastuntinsa mökissä omissa oloissaan ja siinä ne suurimmat muutokset edellisiin vuosiin taitaa ollakin. 84-vuotias isäni oli jossain vaiheessa sitä mieltä, että hän ei taida enää jaksaa pellolle mennä. Joku virtapiikki on kuitenkin taas iskenyt ja traktorissa hänet on kuitenkin nähty. Itse olen traktoria ajanut toistaiseksi vain 100 metriä eli hyvin menee.

On siis kiitollinen olo omasta ja ylipäätään maanviljelijöiden puolesta, että kevään viljelytyöt sujuvat ilman jotain kauheaa tautiaaltoa tähän aikaan. Oma näköalani maatalouteen on ollut vilja- ja kotieläintilapainotteinen enkä taida tuntea henkilökohtaisesti ketään, jolla olisi ulkomaista kausityövoimaa työntekijöinä ja nyt ongelma sen puutteen takia. Vilja- ja kotieläintilat kun toimivat yleensä oman perheen voimin tai hyvin pienellä palkatulla väellä. Itsellekin on ollut nyt uutisia seuratessa yllätys, että puutarhapuolella kausityövoimaa ulkomailta on tullut aiemmin niinkin paljon kuin 16000 henkeä.

Taloudelliset myllerrykset ovat valtaisia, enkä kuvittele, ettei vaikutuksia maatalouteenkin tulisi jossain vaiheessa esimerkiksi EU-tukien muutosten myötä. Muutospaineet ovat olleet isot niihin jo tätä ennenkin, saatikka nyt, kun valtiot velkaantuvat hurjasti entisestään. Mutta päivä kerrallaan otetaan vastaan mitä tulee ja nähtäväksi jää, millaiseen aikaan olemme matkaamassa. Maan kanssa toimimisessa on kuitenkin aina jonkun ”ikiaikaisen” äärellä. ”Niin kauan kuin maa pysyy, ei lakkaa kylvö eikä leikkuu, ei kylmä eikä helle, ei kesä eikä talvi, ei päivä eikä yö.” (1. Moos. 8:22) Siemenen itäminen ja kasvaminen on jokavuotinen ihme, jota jokainen sormensa tai kylvökoneensa multaan laittava saa ihmetellä. Siinä hetkeksi maailman muutokset unohtuvat, kun siemen itää samoin kuin tuhansia vuosia aikaisemmin. ”Iisak kylvi siinä maassa” (1. Moos 26:12) eli samat puuhat 4000 vuotta sitten. Siemeniä ei voi kukaan missään tehtaassa tuottaa, vaan aina ollaan Jumalan luomien geenien varassa, jotka jalostuksella ovat saaneetkin muodoikseen erilaisia lajikkeita. Iisakin kylvösiemen elää leivissämme edelleen.

Raamattua parjataan vanhentuneeksi, mutta sen on kaikkea muuta. Se on kestävää ja yhtä tuoretta ravintoa tänään ihmiselle, kuin olivat Iisakin vastapaistetut leivät 4000 vuotta sitten. En ole tainnut koskaan kuulla kenenkään sanovan syömistä vanhanaikaiseksi asiaksi, vaikka sitä samaa on harrastettu jo tuhansia vuosia. Jumalan Sanan ikiaikainen tuoreus on samanlaista ja yhtä välttämätöntä Elämälle Jumalan yhteydessä.

Siunattuja kevätpäiviä!

”Näin sanoo Herra: ”Menkää teiden varsille ja katselkaa, kyselkää muinaisia polkuja. Kysykää, mikä tie on hyvä, ja vaeltakaa sitä, niin löydätte levon sieluillenne.””(Jer. 6:16)

Vähemmän ikiaikaista rakeistettua kanankakkaa.