Kukkokiekuu! Kekki Kakkonen on täällä. Sama hieno kukko kuin
kaksi vuotta sitten. Kanoja on 4, joista yksi, Kerma, on tuttu kahden vuoden
takaa. Uusia tuttavuuksia ovat sitten Riini, Histamini ja Merikotka-Sofia
(tuttavallisemmin Meri).
(Kekki Kakkonen, Histamini, Riini, Meri, Kerma)
Oikein kivaa taas kanastella. Lauma on ollut täällä jo 10 vuorokautta. Tällä kertaa häkki on ollut pitävä, harakoita ei ole päässyt munarosvoiksi ja alku on ollut muutenkin rauhallinen parin vuoden takaiseen verrattuna. Parina päivänä olen päästänyt munijat jo suurempaa vapauteen astelemaan pitkin pihaa. Tuntuu aivan kuin jollain olisi kananmuistissaan tietoa siitä että paikka on entuudestaan tuttu, kun käppäilyä on harrastettu heti alkuunsa hyvin laajalla reviirillä.
Tämän vuoden laumasta sylikanaksi olen saanut yllättäen itsensä
kukon. Kyllä sekin pakoon yrittää kun tajuaa kiinniottoaikeet, mutta sen
jälkeen kun päätyy syliin, pysyy se siinä käsittämättömän tyytyväisenä eikä
yhtään pyristele pois. Olen istuskellut keinussa kukko sylissä ja se vain
nauttii silityksestä silmän kiinni ja näyttää nukahtavan turvallisessa olossa.
Pari vuotta sitten taisin pitää kukkoa sylissä vain muutaman kerran ja silloin
se oli kovasti jännittyneen oloinen. Jotakin on tapahtunut kukon sisäisessä maailmassa
parissa vuodessa. Kanojen omistajan 10 v tyttö on tainnut pitää Kekki Kakkosta
sylissä useammankin kerran tässä välissä, kun siitä on tullut niin
ihmisläheinen.
Kanakausi nro 5 on alkanut. Byrokratian suhteen toivoisin
olevani vielä kanakausissa 2008-2010, koska niin paljon on muuttunut tuosta
ajasta. Silloin oli vaikeaa löytää tietoa kotikananpidosta mistään ja nyt
pelkästään Ruokaviraston sivuilta löytyy oma muistilista kesäkanojen pitäjille.
Täynnä ohjeita mm. siitä kuinka munia ei saa edes antaa tutuille ilman
salmonellavalvontaa ja kuinka lihaa sisältäviä ruuantähteitä ei saa antaa
kanoille. Lisäksi tietysti pitopaikka pitää rekisteröidä kuntaan. Katsotaan
kuinka näiden ohjeiden kanssa selvitään. Ilmeisesti matojen ja koppakuoriaisten
kaivaminen ja syöminen on kanoille edelleen sallittua vaikka lihamakaronilaatikko
ei ole..? Tätä logiikkaa alkaa olla jo vähän vaikea ymmärtää näin
maalaisjärjellä, mutta kai siellä joku pointti sitten on. Eläintautien
leviämisen riskistä tässä asiassa puhutaan.
Itse olen asustellut jo kaksi viikkoa mökissä ja tavallaan
kotiutunut tänne. Kesäkuun alku on ollut niin lämmin ja kaunis. On ollut ihanaa
aloittaa päiviä lenkkeilyillä ja ulkoaamiaisilla maalaismaisemassa. Päivissä on
omat raskaat elementtinsä, mutta sitten on paljon hienojakin asioita, joten
tasapaino on säilynyt. Välillä masentaa ja välillä on taas suuri kiitollisuus.
Vihreyden ja vehreyden keskellä on ainakin hyvä olla.
Kohta 3 kuukautta jatkunut joka-aamuinen Raamattu- ja
rukouspiiri on ollut hyvä lisä päiviin. On hyvin mielenkiintoista nähdä tuleeko
Jumala vielä avaamaan jotakin oikeasti uutta sen kautta vai onko se vain yksi ohimenevä
vaihe korona-ajan keskellä. Oli niin tai näin, olen siitä piiristä kiitollinen.
Omassa arjessa alkoi myös taas ihan livenä kokoontuva Raamattupiiri, mikä
edelleen muistuttaa siitä kiitollisuudesta, että koronasta päästiin ainakin
toistaiseksi niin vähällä Suomessa. Viimeksi kertomani taloyhtiön tilanne
jatkuu entisellään, eli olen edelleen pj ja rukoilen Jumalalta viisautta ja sydäntä
hoitaa hommaa tarvittavan ajan.
Tästä tuli nyt tämmöinen kana-ajan aloituspäivitys ja on
vaikea saada nyt kirjoitettua mitään muuta. Mielessä pyörii milloin mikäkin
asia ja on vain hyvä päivittäin saada opetella luottamaan Jumalaan kaikissa
asioissa ilman omia yrityksiä.
”Turvaa Herraan kaikesta sydämestäsi, älä nojaudu omaan
ymmärrykseesi. Tunne hänet kaikilla teilläsi, niin hän sinun polkusi tasoittaa.”
(Sananl. 3:5-6)
