Mediassa muistellaan tänään kovasti 10 vuoden takaisia tornien romahduksia ja niiden n. 3000 kuolonuhria. Jännä, miten ihmiselle jääkin niin hyvin mieleen, missä oli, kun jonkun tällaisen pysäyttävän uutisen kuuli. Itse muistan olleeni palannut Helsingin Viikkiin asunnolleni opiskeluja varten, purin tavaroitani, telkkari oli auki ja sieltä asiasta näin ja kuulin.
Sen sijaan sitä en ollenkaan muista missä olin, kun kuulin nyt meneillään olevasta nälänhädästä Somaliassa ja sen naapurimaissa. Kuolleita lapsia on kai jo yli 30 000 ja kerrotaan että vuoden loppuun mennessä kuolleita voi olla 750 000, jos apua ei saada perille. Miksei tämä pysäytä niin paljon? Ehkä siksi, ettei minulla ole aavistustakaan miltä tuntuu olla nälkäinen päivästä toiseen. Ja tietysti siksikin että nälänhätäuutisia on kuullut ennenkin.
Luin hieman nälänhädästä erään avustusjärjestön sivuilta. Siellä oli myös Nobelin rauhanpalkinnon saaneen Elie Wieselin eräässä tilaisuudessa pitämä puhe, josta tässä pieni katkelma :
”Nälkä ja nöyryytys. Nälkäinen ihminen tuntee äärimmäistä häpeää. Kaikki halut, kaikki pyrkimykset ja kaikki unelmat menettävät merkityksensä, ja ajatukset kiinnittyvät yksin ruokaan. Voi olla, että olen todistamassa jotakin sellaista, jonka olen itsekin kokenut, tietyissä paikoissa tiettyinä aikoina - nälän mitätöimät ihmiset, nälän halventamat ihmiset eivät pohtineet teologiaa, he eivät ajatelleet Jumalaa tai filosofiaa tai kirjallisuutta. He ajattelivat leipäpalasta. Heille leipäpala oli Jumala, koska tuolla hetkellä yksi ainoa leipäpala täytti heidän koko maailmankaikkeutensa. Kun nälkä halventaa ihmisen, myös hänen henkensä surkastuu. Hänen kaikki ajatuksensa kohdistuvat leivän hankintaan. Hänen rukouksensa kohdistuvat kupilliseen maitoa.
Tästä on seurauksena häpeä.
Heprean kielessä sana nälkä liittyy häpeään. Profeetta Hesekiel käyttää ilmaisua "Kherpat raav" - nälän häpeä. Raamatussa puhutaan kaikenlaisista sairauksista, luonnonmullistuksista ja katastrofeista, mutta ainoa asia, jonka Kirjoitukset yhdistävät häpeään, on nälkä - nälän häpeä. Häpeää ei yhdistetä sen paremmin sairauteen kuin kuolemaankaan, ainoastaan nälkään. Ihminen kykenee elämään tuskiensa kanssa, mutta yhdenkään ihmisen ei pitäisi joutua kärsimään nälästä.”
Joskus kun paastoaa, voi tuntea nälän. Mutta se ei ole yhtään sama asia, koska se on vapaaehtoista ja tietää, että ruokaa saa, heti kun sitä haluaa, niin paljon että on täynnä. Ainoa asia, minkä pystyin yhdistämään yllä olevaan tekstiin oli rakkauden nälkä. Ja se sama häpeä, jonka valtaa joutuu, kun joutuu elämään rakkauden nälänhädässä. Molemmissa ollaan niin ihmisen perustarpeiden äärellä. Leivän ja rakkauden. On vaikea tai suorastaan mahdottomuus keskittyä kauheasti muuhun, kun jommankumman suhteen elämä on aivan nälkärajalla. Kun ajattelee vain, mistä saisi rakkautta. Kuka sanoisi lempeän sanan ja koskettaisi hyväksyvästi. Kun elää pienestä suupalasta toiseen, mutta aina on nälkä. Ja niin suuri häpeä siitä. Kun tuntuu, että aina on kerjuulla ja odottamassa, josko tämä päivä muuttaisi kaiken. Antaisi sen, mitä tarvitsen elämiseen.
Mitä kaikkia valtavia fyysisiä ongelmia puutteellinen ruokavalio aiheuttaakaan. Ja mitä valtavia sielun ongelmia rakkauden nälänhätä aiheuttaakaan.
Toisaalta maailma on niin ”pieni” ja sähköisten yhteyksien päässä melkein jokainen. Ja kuitenkaan en voi netin kautta välittää jääkaappini sisältöä kellekään. Ja vaikka kuinka imuroisin kaikki tiedostot ja ohjelmat, mikään niistä ei antaisi elämääni rakkauden kosketusta. Ruokaa ja rakkautta ei siirrellä netissä.
Ajatuksia olisi vaikka kuinka paljon, mutta nyt minun pitää lähteä syömään. Vaikkei ole niin nälkäkään. On vain kello sen verran että on ruokailu sovittuna. Osaako siitä olla kiitollinenkaan?
