Itsenäisyyspäivä. Jotenkin tuntuu niin hyvälle. Pyhälle ja kiitolliselle. Tämä on hyvä päivä, tätä päivää on helppo viettää. Tämän päivän sanoman äärellä on helppo olla kiitollinen Jumalalle, kuinka Hän on ollut hyvä ja pitkämielinen tätä kansaa kohtaa.
Päädyin tänään katselemaan tv-lähetystä Helsingin tuomiokirkosta, jossa paikalla oli Suomen valtiovallan johtoa. Raamatunkohdat, jotka tilaisuudessa luettiin olivat hyvin puhuttelevia. Siellä oli mm. sana ”Älkää vavisko älkääkä peljätkö. Enkö minä aikoja sitten antanut sinulle kuulla ja sinulle ilmoittanut, ja te olette minun todistajani: Onko muuta Jumalaa kuin minä? Ei ole muuta pelastuskalliota, minä en ketään tunne.” (Jes. 44: 8) ja ”Hän on tehnyt koko ihmissuvun yhdestä ainoasta asumaan kaikkea maanpiiriä ja on säätänyt heille määrätyt ajat ja asumisen rajat, että he etsisivät Jumalaa, jos ehkä voisivat hapuilemalla hänet löytää – hänet, joka kuitenkaan ei ole kaukana yhdestäkään meistä. Koska me siis olemme Jumalan sukua, emme saa luulla että jumaluus on samankaltainen kuin kulta tai hopea tai kivi, sellainen kuin inhimillisen taiteen ja ajatuksen kuvailema. Noita tietämättömyyden aikoja Jumala on kärsinyt, mutta nyt hän tekee tiettäväksi, että kaikkien ihmisten kaikkialla on tehtävä parannus.” (Apt. 17:26-27,29-30)
Toivon ja rukoilen, että nämä sanat kuulleet ihmiset ottaisivat ne vakavasti. Kuinka helppo onkaan ajatella, että nämä sanat ovat osa uskonnollista liturgiaa ja työn puolesta pitää nyt raamatunkohdatkin kuunnella eikä ota Jumalan sanoja sydämessään yhtään vakavasti. Kuinka on helppo nojautua omaan ymmärrykseensä, tietoihinsa ja koulutukseensa, muihin voimiin ja liittoihin, kansainvälisiin yhteistyötahoihin. Ja kuitenkin Jumala sanoo että Hän on ainoa turva. Yksilöihmisen ja kansakunnan.
Jumala todella välittää kansakunnista. Heidän itsenäisyydestään – se on tosi ihmeellistä ja ehkä vaikea käsittääkin, ainakin näin nuoren ihmisen yksilökeskeisessä kulttuurissa. Ja että Jumala välittää siitä miten eri kansat suhtautuvat Häneen – miten kansan johtajat suhtautuvat Jumalaan. Onko heillä halu tehdä parannusta synneistään ja etsiä Jumalan tahtoa elämässään ja anoa Jumalalta viisautta päätöksiinsä vai hakevatko he apua muista tahoista. Tuossa mainitussa raamatunkohdassakin todettiin että Jumala on säätänyt heille (ihmisille, kansoille) määrätyt ajat ja asumisen rajat. Jumala on säätänyt. Ja kuinka usein Raamattu kertookaan kansoista, joiden maa-alue on pienentynyt tai kokonaan hävinnyt, kun kansa on unohtanut Jumalan ja luottanut muihin voimiin. Suomineidoltakin lähti käsi ja osa helmaa siksi että muistaisimme tämän, mutta se on tainnut jo pahasti taas unohtua. Ja toki meille nuorille aikuisille tämä tavallaan tuntuukin vähän kaukaiselta, vaikkei sitä oikeasti olekaan. Asia koskee Suomea ja kaikkia kansoja ihan yhtä lailla tänä päivänä. Vain Jumala on turvakallio – pelastuskallio – Jeesus on kallio.
Itsenäisyyspäivänä ristiliput nousevat kaikkialle. Jeesuksen risti on Suomen itsenäisyyden tunnus – se on ihmeellistä. Yksi Jumalan nimistä on JHVH-Nissi eli ”Hän on lippu”, ”Herra on minun lippuni” (2. Moos. 17:15). Vain Jumalaa seuraamalla, Jeesusta seuraamalla, voi löytää perille, turvaan elämässä. Lippu kulkee edellä ja sitä seuraamalla pääsee perille. Jeesuksen ristiä ja Hänen persoonaansa sydämessään etsimällä ja seuraamalla löytää turvakalliolle, Jumalan luo. Jeesus-nimi on lippu ja kallio.
En tiedä mitä Suomelle on tapahtumassa. Niin paljon on tullut varoittavaa profetian sanaa Jumalalta. Että tämä kansakunta on kääntynyt pois Jumalasta, eikä Hänestä piittaa, ei Hänen tahtoansa kysy, vaan muuttaa lakinsakin Jumalan sanan vastaisiksi, ei köyhistä, vanhuksista jne huolehdi, puhuu pahasti Israelista ja turvansa etsii kaikista mahdollista ihmistekoisista liittoumista, on myynyt itsenäisyyttänsä eikä kysy Jumalan neuvoa. Silloin ei todellakaan tiedä, kuinka kansan käy elleivät ihmiset tee parannusta ja käänny sydämessään Jeesuksen puoleen ja Jumalan puoleen, joka on Lippu.
Raamatunkohta alkoi sanoilla ”Älkää vavisko älkääkä peljätkö.” Onneksi on niin. Jumala on luvannut pitää huolen omistansa, tuli mitä tuli. Pelastuskalliolla on turvassa. Suomen peruskalliokin voi vavista ja järkkyä, mutta Jeesus-kallio ei vapise. ”Koska hän riippuu minussa kiinni, niin minä hänet pelastan; minä suojelen hänet, koska hän tuntee minun nimeni.” (Ps. 91:15)
