”Joulu on kristinuskoon liittyvä juhla jota vietetään Jeesuksen syntymän muistoksi”, sanoo mm. Wikipedia ja moni muukin lähde. Ja sitten seuraavaksi kerrotaan kuinka joulu sana tulee jostakin muinaisgermaanisesta pakanauskontojuhlaan liittyvästä sanasta hjul tai yule-sanasta, joka myös tulee jostain pakanamenoista. Joulun suursyöminen on peräisin suomalaiselta pakanauskontoajalta, jossa uskottiin että mitä enemmän jouluna syö, sitä parempi sato tulee seuraavana vuonna. Raamattu ei mainitse mitään sellaisesta, että Jeesukseen uskovat olisivat viettäneet hänen syntymäpäiväänsä. Sekin tiedetään että 350-luvulla paavi käski alkaa viettää Jeesuksen syntymäpäivää 25.12., kun siihen asti se päivä oli ollut jonkun auringonjumalan tai vastaavan merkkipäivä. "Christmas" tulee katolista messua tarkoittavasta sanasta (Christ's mass). Sitten myöhemmin kuvaan on hypännyt joulupukki, joka on risteytys katolisesta pyhimyksestä ja pakanallisen Suomen nuuttipukista, joka kierteli pelottelemassa lapsia sarvet päässä ja kerjäämässä viinaa ja ruokaa joulun jälkeen taloista. "Aika loppuisi" jos kertoisi tontuista, vainajien palvonnasta, joulupuista, sikauhreista jne jne. Ja sitten taas ollaan seimen äärellä ihastelemassa juuri syntynyttä Vapahtajaa ja Beetlehemin tähti loistaa. Onko ihme että on nuppi sekaisin eikä tiedä itkeäkö vai iloita?
Olen kuullut kauniita ja koskettavia puheita Jeesuksen syntymään liittyvistä asioita tämän joulun alla ja ollut mukavissa eri tahojen joulujuhlissa. Eilen aattona olin kirkossa jouluaattohartaudessa ja se oli tupaten täynnä väkeä. Tuntui että siinä on varsinainen joulun ihme: täpötäysi kirkko. Ja sitten vain suu auki ihmettelee, että miksi nämä kaikki nyt yhtäkkiä ovat täällä, muttei minään muuna päivänä? Miksi on hienoa kuulla yksi asia Raamatusta, muttei mitään muuta? Koin hengessäni surua siitä, että väki käy kuulemassa Sanaa, mutta moni unohtaa asian heti, eikä välitä Jeesuksesta oikeasti. Ja toisaalta minä ymmärrän sen ihan hyvin. Kun Jeesuksen syntymäkertomus on sidottu yhteen lanttulaatikon, joulukuusien ja joululaulujen kanssa, niin samalla kun kyllästyy näihin joulun elementteihin mukana ajatuksista lentävät pois myös seimikätkyeet ja Mariat ja Joosepit. Sidos on niin ihmeellisen vahva. En minäkään jaksa ajatella Jeesusta vauvana kovin kauaa. Mutta tämän suuren ja valtavan asian, Jumalan tulon ihmiseksi, ei pitäisi olla puheissa niin vuodenaikaan sidottu. Ja niin, varsinkin kun tavallaan ”kaikki” tietävät, ettei Jeesus syntynyt tähän aikaan vuodesta. Kun joulukuussa ei Beetlehemissä kuulemma edes paimenneta yöllä laumoja, kun on liian kylmää ja märkää. Ja jotain muitakin perusteita kai löytyy, joku muu voisi kertoa enemmän.
Mutta osaisiko sitä sitten olla ilman jouluakaan? Kun kuitenkin tämä pimeä aika tarvitsee jonkun hengähdystauon – jonkun oikean loman. En yhtään ihmettele että liki kaikissa kulttuureissa vuoden pimeimpään aikaan on ollut joku valon ja levon juhla, koska sitähän tässä todella tarvitaan. Eihän muuten jaksaisi, jos vaan arkea painaisi talven läpeensä. Luulen että nekin jotka Suomessa eivät varsinaisesti sano viettävänsä joulua, kuitenkin ottavat vastaan ihan mielellään ylimääräiset vapaapäivät tähän aikaan vuodesta. Ja niin paljon hyvää on joulussa, kun oikeasti tuntuu että ihmiset ottavat vastaan jonkunlaisen joulurauhan ja kunnioittavat sitä. Ja sitten taas yksinäisillä on kamalan yksinäistä.
Lupasin Jumalalle että tänä jouluna en valita – ainakaan paljon. Usein katkeroidun kovasti jouluisin. Että kun aina vain vanhempieni kanssa sitä vuodesta toiseen vietän. On erikoista että tämä asia nousee niin vahvasti mieleen juuri jouluna. Mikä on se kupla, joka saa siihen liittymään niin suuria odotuksia? Että jouluna kaikki pitäisi olla täydellistä ja sitten kun ei olekaan, niin on paha olla. Tänä vuonna lupasin yrittää olla kiitollinen niistä asioista mitä minulla on, eikä masentua niistä mitä ei ole. Vaikka koen olevani yksinäinen, olihan minulla kuitenkin eilen neljän ihmisen seura. Jollakulla ei ole sitäkään. Vanhempani elävät vielä ja ikäänsä nähden melko terveinä. Ja sainhan minä lahjojakin: palohälyttimen, itämaista mattoa esittävän hiirimaton, sitruunahappoa, jolla voi puhdistaa pesukoneen, hammastahnaa ja joulukuusenkoristepalloja (tänä vuonna ei kylläkään ollut joulukuusta). Joulupäivän aamuna sain vielä lisälahjana kortteja, joilla voi opetella joitain Raamatunjakeita. Ja ennen joulua sain kynttilän ja posliinisen kynttilänsammuttimen, joka on kananpään mallinen. Monilla ei ole tässä maailmassa tarpeeksi vaatteitakaan.
Toivoisin eniten sitä, että uskovat voisivat kokoontua oikeasti jouluna yhteen. Vaikka rukoilemaan ja kyselemään Herralta, että mikä tämä joulujuttu oikeasti on. Että miten Jumala haluaisi että tämä aika käytetään? Että haluaako Jumala oikeasti tällaista joulua vietettävän Hänen poikansa maailmaan tulon muistamiseksi, kun kerran Raamatussa siihen ei kehoteta? Rukoiltaisiin ja kyseltäisiin aidosti tietämättöminä. Varmasti Jumala vastaisi. Ja sitten voitaisiin kertoa niistä asioista, mitä Jeesus on jokaisen elämässä vuoden aikana tehnyt. Kun onhan sekin vähän hassua, että vuodesta toiseen muistellaan syntymäpäivänä vain sitä, kuinka joku syntyi. Olin syyskuussa 50-vee juhlissa, niin ei siellä ainakaan joka puheessa muisteltu millainen pikkupallero tämä mies syntyessään oli. Ei, vaan siellä muisteltiin hänen elämäänsä paljon laajemmin. Jeesuksenkin ”synttäreillä” voisi mielestäni jutellä Hänestä paljon laajemmin. Mitä Hän tekee juuri nyt? Kuinka suuri Hän on juuri nyt. Kuinka Hän tulee pian takaisin. Olisi niin ihana kokea uskovien yhteyttä näinä päivinä. Ettei tämä olisi aina suurta yksinäisyyden tunteen juhlaa. Edes yhtenä päivänä. Että kokoonnuttaisiin Jumalan perheenä. Vaikka ihan pienenä perheenä, mutta kuitenkin. Ilman mitään kiirettä ja aikatauluja. Niin että jokaisella Jumalan lapsella olisi tilaa puhua ja olla. Itkeä ja nauraa. Ja yhdessä saataisiin kysellä Isältä että mitä Hän tästä joulusta ajattelee. Ilman että joku jo valmiiksi tietäisi "kaiken".
En ole erityisesti joululaulujen ystävä, edes kristillisten sellaisten – en tiedä miksi. Mutta tänä vuonna törmäsin ensimmäistä kertaa tällaiseen englanninkieliseen lauluun, joka on minusta todella hieno. Sanoissa tulee jotenkin samaan aikaa esiin Jeesukseen pienuus ja suuruus. Hän on vauva, mutta ei jää vauvaksi, vaan on ”Minä olen” eli Jumala itse. Pidän tästä paljon: Mary did you know: http://www.youtube.com/watch?v=JPsgIhlYQmM&feature=related
Kanat tunnelmoivat:
