Pimeän ja hiljaisen illan ajanvietoksi voisikin lähteä nyt seikkailemaan ajatuksissaan jonnekin kauas, kuumaan ja eksoottiseen paikkaan. Jonnekin – vaikka Intiaan. Ja siksi nyt Intiaan, että tässä lähiaikoina menin mukaan tilaisuuksiin, joissa oli vierailemassa eräs intialainen uskova. Hän tietysti puhui Raamatusta ja rohkaisi suomalaisia uskovia monin tavoin, mutta toki kertoi myös Intiasta jotakin.
Intia on maana jotenkin niin kovin vaikeasti käsitettävä, ainakin minulle. En nyt väitä että olisin sitä yrittänytkään kauheasti käsittää, mutta moni asia menee niin täysin yli hilseen. Liki 1,2 miljardia ihmistä on jo aika paljon – yli 200 kertaa enemmän populaa kuin Suomessa, n. 17 % kaikista maailman ihmisistä. Virallisia kieliä on hindin ja englannin lisäksi 22 ja ties kuinka monta vielä niiden päälle. Että kun vaihtaa vähän paikkaa maan sisällä, niin paikallisestakin tulee heti ummikko ulkomaalainen. Sitten on aivan käsittämätöntä köyhyyttä ja aivan käsittämätöntä rikkautta. Ja aivan käsittämättömiä uskonnonharjoitustapoja.
Intialainen vieraamme halusi herätellä suomalaisia näkemään maailmaa vähän oman napansa ulkopuolelle ja mielestäni siinä kyllä onnistui. Hän näytti esimerkiksi niin jäätävän videon, etten sitä oikeasti nähnytkään, koska aika alkuvaiheessa jo pistin kädet silmille. Jotkut pystyivät katsomaan, toiset eivät. Videossa oli hindupappeja, jotka saadakseen pahoilta hengiltä lisää voimaa söivät ihmisten ruumiita. Itse käänsin katseeni siinä vaiheessa sivuun kun vainajan kättä alettiin leipäveitsellä pilkkomaan haukkapalaksi. Sitkeämmät sissit katsoivat aterioinnin loppuun. Tarkennuksena vielä, että ihmistä ei oltu tapettu tätä tarkoitusta varten, mutta näin vainajaa sitten käytettiin (eikä siis ollut mistään nälänhädästä kyse vaan kulttimenosta). Jossain kuvassa taas oli mies joka oli pitänyt kättään taukoamatta ylhäällä jotain 20 vuotta ja sen oli näköinenkin käsi. Jotkut puolestaan roikkuvat puussa koko elämänsä ja ihmiset tulevat heitä koskettelemaan saadakseen voimia. Jossain temppelissa asuu satoja tuhansia rottia, jossain käärmeitä. Lapsiakin voidaan uhrata jollekin jumalalle tai hengille (joita on miljoonia). Näitä käsittämättömiä kertomuksia riittäisi varmaan vaikka kuinka paljon.
Suomalaiselle voi olla vaikea käsittää henkivaltojen todellisuutta, mutta Intiassa sitä ongelmaa tuskin esiintyy, koska ne mellastavat siellä aivan vapaasti. Demoniset voimat ovat täyttä totta ja ne voivat myös tehdä ihmeitä. Normaalistihan ihminen kai saisi kauheita tauteja tai kuolisi syödessään ruumiita (eikä niitä edes grillattu). Tai ei pystyisi pitämään kättä ylhäällä 20 vuotta. Jne jne. Luulen myös ettei oikein auttaisi asiaa, vaikka Suomesta lähetettäisiin paikan päälle joku tomera ravitsemusterapeutti kertomaan että nyt on pojilla ruokavalio aikas pahasti pielessä tai fysioterapeutti kertomaan että tuolle kädelle tekisi hyvää kyllä keppijumppa. (Tosin voisihan näitäkin konsteja kokeilla.. :) )Mutta niin, silti kun puhutaan henkivalloista niin taistelu on silloin henkivalloissa eikä mikään muu voi auttaa kuin Pyhä Henki - Jumalan Henki, joka on siellä missä Jeesuksesta puhutaan, Raamattua opetetaan ja missä Häntä rukoillaan. Jeesus vapauttaa henkivaltojen kahleista. Näitä kertomuksia on paljon Raamatussa ja käytännössä näin tapahtuu.
Näissä tilaisuuksissa saimme myös kuulla ihmeellisiä Jumalan tekoja Intiassa. Kuinka Jeesus parantaa sairaita ja kuinka kuolleita tulee eläviksi. Ja kuinka köyhiä autetaan. Mutta toisaalta myös kuinka Jeesukseen uskovia vainotaan, laitetaan vankiloihin ja tapetaan. Ja kuinka äärimmäisessä köyhyydessä Suomen mittapuuhun verrattuna kaikki tapahtuu. Että kuinka koiratkin ovat täällä niin paljon paremmin ruokittuja kuin monet intialaiset lapset.
1,2 mrd ihmisen maasta ei voi antaa kuin täysin suppeita ja yksipuolisia kuvia. Toisaalta Intiasta tulee mieleen koomisesti englantia puhuvat huippuälykkäät tietokonevirtuoosit – toisaalta se äärimmäinen kurjuus että pelottaisi mennäkin sinne oman ajatusmaailman takia, että jos se köyhyys ahdistaisi kauheasti. On helpompi olla ja sulkea silmänsä siltä että tässä maailmassa on tällaistakin. Ja sitten kuitenkaan ei haluaisi sulkea silmiään ja sydäntään. Ja haluaisi mennä sinnekin.
Summa summarum, on ihana tietää että Jeesus rakastaa intialaisia ja evankeliumi menee siellä eteenpäin ja Suomessakin voi rukoilla näitä asioita ja auttaa paikallisten seurakuntien toimintaa siellä taloudellisesti täältäkin päin. Ei varmasti ainakaan raha mene hukkaan, kun eurolla kaiketi siellä perhe saa päivän ruuat tai jotain semmoista.
Niin, ja se on surullista että monet ovat täällä niin innoissaan näistä perinteisen intialaisen uskonnollisuuden opettajista, kuten esim. Ammasta ja ties kenestä, näitähän riittää. Wikipediassa lukee että Intian valtion motto on: Vain totuus voittaa. Se on kyllä hyvä motto. Ja vain totuus voittaa. Hän joka sanoo, Minä olen tie, totuus ja elämä. Jeesus voittaa Intiassakin. Hän on jo voittanut. Valo voittaa pimeyden. Mutta tarvitsemme täällä näköjään jo intialaisia kristittyjä opettamaan suomalaisia, kun täällä ollaan pallo hukassa näiden asioiden kanssa. Vaan kiitos Herralle, että on tällaisenkin uskonveljen saanut tavata. Heti on samalla aaltopituudella kun on uskon ja hengen yhteys. Ei haittaa vaikka toinen olisi mistä vinkuintiasta kotoisin.
P.S. En oikein tunne näitä intialaisia ruokia, mutta hyviä ovat ja kanaa syödään paljon. Tandoorikana on perinteisesti saviuunissa valmistettu kana, joka on maustettu jugurttiin sekoitetuilla mausteilla. Sitä voisi joskus kokeilla.
