Ärsyttää niin paljon. Jotenkin koko ajan. Pinna on
jatkuvasti kireällä ja mikään ei ole hyvin. Kututtaa ja ketuttaa ja kaikkea
mahdollista. Sanavarasto käy suppeaksi eikä jaksa ajatella rakentavasti. Mättää
niin raakasti. Ei ole hyvä yhtään.
On vaikeaa. En tiedä miksi aina ja aina päädyn siihen samaan.
Tietyt kotioloissa tapahtuvat asiat herättävät minussa vihantunnetta ja sitten
on paha olo koko ajan. Mutta kun vaan ei osaa toimia toisinkaan – ei ajatella
toisinkaan.
Missä se oma tahto luuraa, se joka haluaa jotain ja tekee
myös niin? Sitä minä odotan. Ja sitä odotellessa kirjoittelen päiväkirjat ja
rukousvihot täyteen kysymyksiä mikä on elämäni tarkoitus, mistä tulee elämän
arkeen voima ja into, miten avautua rakkaudelle, mistä löytyy rentous, miten
katoaa pelko, miten pakosta pääsee vapauteen. Miten teoriasta tulee käytäntöä,
miten Sanasta tulee totta.
Yksi ärsytys kaiken muun joukossa on tämä nettiyhteys. Se
toimi kolme päivää moitteettomasti, kun olin soittanut ensin laajakaistaoperaattorille
neljä kertaa ja hakenut uuden modeemin. Mutta nyt näköjään tämä uusikin on
alkanut pätkimään eikä toimi enää. Aarg.
Kuitenkin tämä netti on minulle sen verran tärkeä, että
vaikkei energiaa paljon olekaan, tullen kuitenkin suuntaamaan sen viimeisetkin
hippuset siihen, että tämä yhteys alkaa vielä toimia kunnolla. Voisipa samaa
halua löytyä vielä muidenkin yhteyksien korjaamiseen. Ihmissuhdeyhteyksien
korjaamiseen, yhteys omaan itseen, yhteys Jumalaan. Jotenkin tiedän että
minulla tosi pahasti pätkivät nämä tämmöiset perusyhteydet. Välillä vähän
toimii ja välillä ei ollenkaan. Jotkut ihmissuhdeyhteydet ovat olleet hyvin
huonossa tilassa pitkään. Pätkii niin pahasti. Ja tavallaan etsinkin vastauksia
ja yhteyksiä koko ajan. Etsin ja kyselen. Kyselen ja etsin. Siinä se aika menee
ja tuntuu että koko ajan pyörii samoissa asioissa.
