Neljä yötä on jo nukkunut matkan jälkeen omassa sängyssä, mutta edelleen on sopeutumisvaikeuksia olla takaisin kotona. Tätä tapahtuu minulle melkein joka kerta, kun on ollut vähän pidemmällä matkalla, jossa on erityinen Herran läsnäolo. Arkeen palaaminen on jotenkin niin valtavan vaikeaa. Kun on saanut olla liki kaikkien elämän vaikeuksien yläpuolella ja sitten pitää taas palata vanhaan kuvioon. Se on oikeasti tosi rankkaa. Joskus puolivakavissani mietin tällaisten matkojen yhteydessä sitä, että jos ei menisikään, vain sen takia, ettei tarvitse kokea sitä rankkaa pudotusta, kun saapuu takaisin. Mutta kyllä sitä sitten kuitenkin haluaa mennäkin.
Jotenkin on vain aika tyhjä olo nyt. Kaipaa lepoa koko ajan. Kai tämä heinäkuukin jotakin semmoista teettää. Lomafiilistä. Toivoisi että maatilallakin voisi joskus olla lomafiilis, mutta siellä se on tuntematon käsite vuoden ympäri.
Joo, pajatso on tyhjä. Mutta kiitos Herralle kaikesta.
P.S. Netti omassa asunnossa ei toimi. Lieviä nettiriippuvuusoireita ilmenee. Operaattorille on soitettu ja vissiin niiden pitää lähettää joku korjaustyyppi käymään, kun ei tiedä mikä mättää.
