Kun joulukuun alussa vähän harmittelin eräälle ystävälleni
Kenian matkan peruuntumista, hän sanoi minulle, että Jumala antaa jotakin muuta
tilalle. Olin aika skeptisenä että näinköhän antaa ja että kyllähän sitä usein
asioita vain peruuntuu eikä mitään tule tilalle. Mutta tämä ystäväni olikin
oikeassa. Olen todella saanut jotakin tuon peruuntuneen matkan tilalle. Minulla
on nyt varattuna lentoliput Espanjaan juuri tuolla viikolla kuin olisi ollut
Kenia!
Viimeisen vajaan kuukauden aikana mielessäni on yllättävästi
avautunut ajatus siitä, että jos menisin ensi syksynä lähetyskouluun Espanjaan.
Jotenkin olen kokenut, että Jumala on tämän ajatuksen antanut. Toisekseen on
ollut ihmeellistä, että kun olen puhunut tästä asiasta maatilalla muiden
kanssa, on heidän reaktionsa ollut myönteinen. Jotain on tapahtunut, koska
muistan hyvin heittäneeni asiasta ajatuksen siellä myös puolitoista vuotta sitten
ja silloin reaktio oli hyvin kielteinen. Näin voi todellakin Jumala antaa
mielenmuutosta. Sekä minulle, koska itsekään en ole omista syistäni pitänyt
tätä mahdollisena aiemmin ja sekä muille.
Näinpä olen sitten varannut itselleni lentoliput kolmen
viikon päähän ja tarkoitus olisi mennä tekemään pieni visiitti tähän
lähetyskouluun. Tarkoitus on vähän tutustua paikkaan ja tietysti rukoilla että
Jumala antaisi ajatuksia lisää siitä menenkö sinne syksyllä vai en. Koulu
kestää yhden lukuvuoden eli syyskuusta kesäkuuhun. Olisihan siinä aikamoinen
elämänmuutos tähän nykyiseen verrattuna, jos sinne lähtisi, mutta kieltämättä
jotain muutosta kyllä koko ajan kaipaan. Jo tämä pelkkä ajatus mahdollisesta
lähtemisestä on virkistänyt mieltäni paljon. Aivan kuin jotakin elämän
merkityksellisyyden tunnetta olisi tullut lisää. Ja jotakin luottamusta siihen,
että se ”minun juttunikin” tässä elämässä vielä joskus löytyy.
Muutenkin tämä vuosi on alkanut jotenkin hyvin. Eräältä
ystävältäni sain uudenvuodenpäivänä tekstiviestillä raamatunsanat: ”Näin sanoo
Pyhä ja Tosi, jolla on Daavidin avain, hän joka avaa, eikä kukaan sulje, ja
joka sulkee, eikä kukaan avaa: Minä tiedän sinun tekosi. Olen avannut eteesi
oven, jota kukaan ei voi sulkea. Voimasi on kyllä vähäinen, mutta sinä olet
noudattanut minun sanaani etkä ole kieltänyt nimeäni. Minä annan sinulle saatanan
synagogasta niitä, jotka sanovat olevansa juutalaisia, vaikka eivät ole vaan
valehtelevat.” (Ilm. 3:7-9) Jotenkin tämä lupaus ovien avautumisesta tuli
kohti. Että jos tänä vuonna Jumala todella olisi avaamassa jonkun uuden oven.
Ainakin kohta voimien vähäisyydestä pitää hyvin paikkansa, mutta haluaisin
uskoa koko lupaukseen. Se jää nähtäväksi.
Kaikenlaista muutakin vähän erikoisempaa on tulossa tässä
aivan lähipäivinä. Huomenna eräs toimittaja tulee haastattelemaan minua
tarkoituksenaan tehdä juttu yhteen erityisesti hengellisistä asioista kirjoittavaan lehteen. Ensi viikolla
puolestaan meille maatilalle on tulossa työnohjaaja/terapeutti ja tarkoituksena
on yrittää keskustella siitä miten käytännön asioita voisi järjestää paremmin
jotenkin kaikki tyydyttävällä tavalla. Saapa nähdä mitä siitä sitten tulee vai
tuleeko mitään, mutta jotenkin ajattelen, että tuskin ainakaan huonompaan
suuntaan voi mennä. Toivon ja rukoilen, että hänen käyntinsä ei olisi turha,
vaan että se voisi todella auttaa ja avata jotakin asioita uudesta
näkökulmasta.
On asioita, jotka ovat edelleen solmussa ja vaivaavat
(fyysisesti ja henkisesti), mutta on sitten kyllä paljon tapahtunut
positiivistakin. Aivan kuin jotain valoa paistaisi. Edellisessä
kirjoituksessani kerroin, että viime vuoden teemaväri oli harmaa. Vuoden alussa
oli hyvin tumman harmaata ja loppuvuodesta vaalean harmaata, mutta silti kokoajan
oli enemmän tai vähemmän harmaata. Toivon, että jos tänä vuonna jo saisi päästä
kunnolla valoon, joka toisi sitten kaikki väritkin paremmin esiin. Jeesus
sanoo, että hän on maailman valo. Rukoilen, että saisin tulla kokonaan valoon.
