Edelliskertaisen ylistyslaulun jälkeen on jo keriinnyt tulla
monenmoista muuta laulua – ahdistuksen virsiä ja ihan tavallisia arkijoikuja.
Sitä vain huomaa, kuinka rajua itselle voi edelleenkin uuteen ihmiseen
tutustuminen olla. En osaa edes kunnolla selittää miksi. Ehkä siksi ettei osaa
kunnolla elää tässä hetkessä vaan elää jo seuraavat 50 vuotta samalla tai
jotain. Ei oikein hyvä systeemi. Ahdistus on aika helppo seuralainen
tällaisella ajatusmallilla.
Nyt on rauhallisempi taas. Rukoilen, että pystyisin
erityisesti keskittymään ensi vuoden puolella olevaan Israelin matkaan.
Haluaisin voida oikeassa mielentilassa lähteä sinne – sydän ja mieli avoinna
kuulemaan, mitä Herra haluaa puhua matkan aikana. On ollut järkyttävä huomata,
miten helposti oma mieli heittelee sinne tänne, ja näinkin tärkeä asia kuin
tämä matka, saattaa jäädä aivan pimentoon, kun ajatusten myrskyt
heittelehtivät. On sitä ihminen niin heikko ja helposti kaikkien tuulien
vietävissä. Ei voi kuin huutaa, että Herra auta.
Mutta kyllä uusiin ihmisiin tutustumisessa paljon hyvääkin
on. Jokainen ihminen on kuin peili, joka näyttää oman elämän vähän eri
suunnasta kuin joku muu. Mitä läheisempi ihminen, sitä läheisempi kuva
heijastuu. Jotenkin huomaan, että näitä lähipeilejä elämässäni on ollut todella
vähän. Nytkin tuntuu, että minun on ollut tosi vaikea kestää ja hyväksyä sitä
mitä olen nähnyt itsessäni: arvostelun henkeä, ylpeyttä, laiskuutta,
joustamattomuutta jne. Mieluummin katselisin vain kaukaisista peileistä asioita,
epätarkasti ja sumeasti. Mutta sitten jää tietysti hyvätkin puolet näkemättä ja
jää vain siihen jatkuvaan yksinäisyyteen. Toki lopulta Jeesus ja Jumalan Sana on
vain se oikea ja täydellinen peili. Ihmisten peileistä saattaa tulla pahojakin
vääristymiä. Mutta kyllä silti paljon oikeaakin. Olen kyllä taas viime aikoina
jotenkin tajunnut lyhyessä ajassa paljon. Oppinut arvostamaan ja kunnioittamaan
tavallisia asioita ja läheisten ihmisten ihmissuhteita. Jotakin sellaista mitä
olen aiemmin ehkä halveksinut tai pitänyt itsestään selvyytenä. Nyt näen paljon
kunnioitettavaa näissäkin asioissa.
Että ei kai se myrsky niin vaarallista ole. Silloin kun
Jeesus on kuitenkin matkassa mukana ja Hänen johdatustaan kaikessa kyselee. Tyvenessä
vaiheessa on sitten taas helppo todeta näin.
Sitten vain taas katsellaan mitä edestään löytää, tyyntä vai
myrskyä. Ainakin olen lähdössä käymään Etelä-Pohjanmaalla. Edellisestä
käynnistä on jo vuosi. Ihan kiva mennä taas vähän lakeuksiakin ihmettelemään.
