Mietin olenkohan saanut yhdessä asiassa hiukan kokea sitä
miltä Jumalasta ehkä usein tuntuu. Minulla oli suunnitelmissa ja haluna auttaa
aika merkittävällä tavalla erästä henkilöä asiassa, joka painaa häntä todella
paljon. Haaveilin asian kertomisesta ja siitä ilosta minkä se tuottaisi, jos
hän pystyisi sen ottamaan vastaan. Mietin, miten tuo juttu vapauttaisi hänen
elämäänsä ja olemistaan. Vaan kuinka kävikään. Koska jotkut asiat eivät menneet
niin kuin tämä henkilö olisi halunnut, hän laittoi välit poikki, enkä päässyt
näistä asioista ollenkaan juttelemaan.
Ja niinpä mietin että
tältäkö Jumalastakin usein tuntuu. Hänellä olisi ihmiselle niin paljon
varattuna. Hän haluaisi niin mielellään syntivelkamme maksaa ja kaikessa auttaa
– pitkäjänteiselle ja pysyvällä tavalla. Mutta me ihmiset suutumme niin
helposti Jumalalle, jos Hän ei toimikaan niin kuin me haluamme – ei anna meille
jotakin, mitä me lyhytnäköisesti luulemme tarvitsemme. Jos Jumala ei annakaan
mies/naisystävää – vaan haluaakin parantaa syvimmät haavamme omalla
rakkaudellaan. Jos Jumala ei annakaan mainetta ja kunniaa ihmisten silmissä vaan
opettaa ihmistä arvostamaan itseään Hänen rakkautensa ja hyväksyntänsä kautta.
Jos Jumala ei annakaan varallisuutta, vaan opettaa luottamaan Hänen huolenpitoonsa
jne jne. Kuinka helposti ihminen saattaa kävellä avun luota pois, vaikka se
olisi juurikin hänen ulottuvillaan. Aivan siinä, jos vain olisi nöyryyttä
tunnustaa tilanne eikä paeta pois. No, tietysti aina on mahdollisuus tulla
uudelleen avun lähteelle. Kuitenkin Jumalan työ meissä on sitä että Hän lisää
kykyä vastaanottaa armoaan, rakkauttaan ja lahjojaan. Mitä köyhemmiksi tulemme,
sitä rikkaampia voimme olla – niinhän nämä paradoksit vain Jumalan maailmassa
menevät. Vaan kyllä sitä itsekin vain omavoimaisuuttaan ja vastustusta monessa
asiassa huomaa.
Sitten toiseen asiaan. Viime viikonloppuna olin kutsumusta
käsittelevässä seminaarissa. Siellä esitettiin kysymys jokaisen itsekseen pohdittavaksi:
jos mikään ei rajoittaisi sinua, mitä tekisit elämässäsi? Mitä todella haluaisit
tehdä, mikä olisi sinulle tärkeää? Jos Jeesus itse kysyisi sinulta tätä: mitä
sinä haluaisit? Olen ollut tämän kysymyksen äärellä elämässäni aiemminkin ja
pieniä askeleita on tullut otettua näiden pohdintojen kautta. Kesällä 2010 kun
pohdin vastaavaa, lopputuloksena oli ilmoittautuminen 3 kk raamattukurssille,
jonka seurauksena oli puolestaan irtisanoutuminen palkkatyöstä. Vähän myöhemmin
samaa pohtiessani, koin kaipaavani hurjasti vain lepoa. Että jos mikään ei
pakottaisi, haluaisin vain levätä. Kaipa sitä lepoa sitten tässä viimeisen
kolmen vuoden aikana on siinä määrin tullut että nyt kun ajattelen asiaa, lepo
ei ole enää päällimmäisenä. Vieläkään ei ole mikään valtava draivi minnekään
eikä erityinen selvyys, mutta jotakin ajatuksia tuli kuitenkin. Huomasin
ajattelevani, että haluaisin että Jumalan Sana olisi näkyvämmin esillä yhteiskunnassamme.
Olin vähän yllättynytkin tästä ajatuksesta, koska olin ehkä kuvitellut
haluavani jotakin muuta. Kun siinä ajattelin pikkuisen että mitä pieniä
askeleita asialle ehkä voisi tehdä, niin mieleen tuli kirjoitus lehden
mielipideosastolle. Yllätykset jatkuivat kun huomasin saman päivän lehdessä
kirjoituksen, jota minun teki mieli kommentoida. Kirjoitin jutun ja
yllätyksekseni se julkaistiin maakuntalehdessä. Että semmoista. Yllättävät
seuraukset yhdestä kutsumus-seminaarista! Pitää taas joskus miettiä tuota asiaa
kaikessa rauhassa. Se vie rehellisen pohdinnan äärelle.
***********************************************************************************
Laitan nyt tähän vielä sen kirjoituksen, joka maakuntalehden yleisönosastossa julkaistiin:
Usko vai uskonto?
XY:n mielestä kristinuskon teemat ja opit on väkisin tuotu ja istutettu Suomeen, eivätkä ne sovellu sellaisenaan tänne. (”Maakuntalehti” 15.3.) Asiassa lienee paljon totta, jos ajatellaan erityisesti katolisen kirkon alkuaikoja maassamme ja muutenkin kirkkolaitosjärjestelmien toimia historian saatossa. Puhuttaessa kristinuskon teemoista ja opista ja sen soveltuvuudesta minnekään on kuitenkin täysin välttämätöntä erottaa kirkkolaitosinstituutioiden ja niiden traditioiden myötä muodostuneet käsitykset Raamatun kertomista asioista. Nämä eivät välttämättä mene ollenkaan yksiin. Monien mielikuvat Jeshuasta eli Jeesuksesta muodostuvat niiden käsitysten pohjalta, jotka olemme esimerkiksi erilaisten kirkollisten traditioiden perusteella saattaneet saada. Laahaavat virret, jäykistävät liturgiakaavat ja kummalliset kaavut eivät ole omiaan luomaan todellista kuvaa uskonnollisuutta vastaan taistelevasta valloittavasta persoonasta Jeesuksesta.
Jos pystyy erottamaan Jeesuksen ja Raamatun kertomat asiat uskonnollisuuden vaikutuksesta, en usko että kukaan voi sanoa, etteivätkö ne jokaiselle ihmiselle sopisi. Ne ovat jokaisen ihmisen syvin kaipaus: rakastetuksi ja hyväksytyksi tuleminen, syntien anteeksisaaminen ja armon kokemus, Jeesuksen persoonaan tutustuminen, elämän tarkoituksen kirkastuminen, iankaikkisen elämän näkökulma, sisäinen ilo, lepo, rauha. Lista on loputon ja se voi avautua vain Jeesukseen tutustumisen kautta. Tätä kahden persoonan - Jumalan ja ihmisen - välistä suhdetta ei voi ulkopuolelta kontrolloida ja se perustuu aina vapaaehtoisuudelle. Ja se toimii jokaisessa kulttuurissa, jokaisen persoonan kohdalla – kaikkina aikoina, kaikissa paikoissa.
Jos puhutaan kristinuskosta sen raamatullisessa merkityksessä eli ensisijaisesti ihmisen ja Jumalan välisenä suhteena, on mahdottomuus, että se voisi tulla kenellekään tai minnekään väkisin, koska pakko ja alistaminen eivät kuulu Jumalan rakkauden ominaisuuksiin. Jumala kunnioittaa ihmisen vapaata tahtoa valita yhteys Häneen tai olla yhteyden ulkopuolella. Uskonnollisuudessa sen sijaan käytetään helposti myös painostavia keinoja ja pakottavia menetelmiä. Myös Jeesukseen uskovat ovat saattaneet käyttää huonoja menetelmiä Jeesuksesta kertoessaan. Pyydän anteeksi kaikkien uskovien puolesta, jotka ovat kertoneet Jeesuksesta painostavalla tavalla - itsekin on siihen ajoittain syyllistynyt. Vaan kannattaa kuitenkin miettiä mistä lähteestä omat mielikuvat Jeesuksesta ovat, ettei vain torjuisi ihanaa Jumalaa Raamatun ulkopuolelta nousevien ja vailla todellisuuspohjaa olevien mielikuvien perusteella.
