On jotenkin ollut ihan monenlaista viime aikoina. Minua
kovasti puhuttelee tuo Venäjän tilanne. On sellainen olo, että rajan takana
myrskyää jo ja että on vain ajan kysymys, koska aallot lyövät yli laidan
tällekin puolelle. Mutta jutellaan nyt ensin muista aiheista.
Viime viikonloppu oli jotenkin tärkeä. Olin taas pitkästä puhumassa,
oli raamattuviikonloppu ruotsinsuomalaisten keskuudessa Vätternin rannalla.
Jälkimmäisenä päivänä koin, että nyt aiheeksi Herra olisi antamassa oman
elämäni vaiheet. Vaikka täällä blogissa olen asioita avoimesti käsitellyt ja
prosessoinut - vatkannut ja pyöritellyt, puheissani aiheena on ollut yleensä
Raamatun asiat vähemmän henkilökohtaisella tasolla. Kyllä nytkin se kuuluisa
vanha minä, ego – liha, mitä nimeä halutaankin käyttää, laittoi vastaan, kun
kyllähän se ylpeydelle ottaa omia heikkouksia ja ongelmia kertoa. Mutta
jotenkin Jumala asian vain selkeästi aiheeksi antoi ja siihen sitten voiman ja
halun puhuakin omasta elämästä – erityisesti hylätyksi tulemisen kokemuksista,
siitä seuranneista tunneriippuvuuksista, elämän supistumisesta vain
haavemaailmassa elämiseksi ja sitten siitä hoidosta mitä Jumala on antanut ja
kuinka saa nähdä asioita nyt toisin. Oli yllättävää, miten Jumala kosketti
ihmisiä tämän avautumisen kautta. Yhtäkkiä useampi uskalsi ja halusi kertoa
ääneen erityisesti traagisia lapsuuskokemuksia, jotka olivat muokanneet vahvat
jäljet koko elämään. Tuntui, että Herra hoiti ihmisiä siinä. Joku halusi
henkilökohtaista keskustelua ja saatuaan purkaa asioita hän vaikutti
vapautuneelta.
Niin. Kyllähän se itselle erikoiselta tuntuu. Kipujen läpi
on kuljettu, niitä tongittu, pureskeltu ja jauhettu, mutta myös haavoihin
balsamia Jumalalta saatu. Vieläkin on häpeää minussa kyllä, vieläkin pelkoja ja
syyllisyyttä, mutta kuitenkin paljon vähemmän kuin joskus. Vieläkin haluan olla
Isän hoitopöydällä. Vieläkin haluan, että saan ymmärtää rakkautta syvemmälle ja
syvemmälle. Mutta kyllä sekin jo ihmeellistä on, että nyt jo, kun kerron omista
jutuistani, Jumala voi sen kautta auttaa muita vapauden suuntaan omista
tuskistaan. On se ihmeellistä. Viime kesänä tämä yksi nuori entuudestaan
tuntematon nainen kertoi tämän blogin kautta saaneensa avaimia elämään. Nyt
ensi kertaa näitä samoja asioita lyhyesti suullisesti kerrottuna tuo avaimen
jonkun muun lukkoihin. Se vaan on erikoista. Nähdä ja kuulla että ihminen
vapautuu jostakin mikä sitoo. Aikanaan vapautin kanoja, nyt Jumala vapauttaa
ihmisiä. Vapauteen pääseminen on vain niin hienoa. Laajenevat elinpiirit,
persoonan rohkeuteen tuleminen, häkeistä ulos astuminen. Se vaan on niin
hienoa.
Niin, haluankohan sittenkään kirjoittaa nyt enempää
Venäjästä.. Se vain on nyt todella nostanut mieleen kaikki ne Herralta eri
profeettojensa kautta tulleet sanat, mitä ole kuullut ja lukenut viimeisen 10
vuoden aikana. Tähän asti ne tuntuivat kaukaisilta asioita, mutta nyt ne ovat
tulleet kovin lähelle. Enää ei tarvitse olla profeetta nähdäkseen, että nämä
asiat – siis Suomen jonkinasteinen miehitys – on Venäjän nykypolitiikalla
täysin mahdollista. Suomalaiset voisivat kääntyä Jumalan puoleen ihan ilman
vaikeuksiakin, mutta jotenkaan ei näytä siltä, että tällaista ilmapiiriä
kuitenkaan olisi. Kenties todella tarvitsemme vaikeat ajat, että ihmiset
haluavat etsiä apua Jeesuksen hoivista.
En ole koskaan aikaisemmin ajatellut, että pitäisi alkaa
konkreettisesti varautua kriisitilanteeseen. Olen vain ajatellut, että ehkä
sellainen joskus tulee, mutta se on joskus sitten. Nyt on kuitenkin tullut
yllättävästi aivan toinen mieli, jotain pientä olen tehnytkin. Katselen kaupassa, kuinka ruoka on vielä halpaa
ja mietin että kuinka kauan. Rukoilen Jumalalta viisautta mahdollisiin
varautumiseen liittyviin juttuihin. Ohjeitahan löytyy ihan
Huoltovarmuuskeskuksen nettisivuiltakin. Periaatteessahan oli mikä tilanne
tahansa, jokaisen kansalaisen olisi syytä tiedostaa huoltovarmuuteen liittyviä
juttuja, vaikka vain vähän normaalia pidemmän sähkökatkoksen varalta.
Mutta on ihanaa, että saa luottaa Taivaalliseen Isään.
Tyynessä ja myrskyssä.
