Pöydälläni on pystyyn nostettuna maalifirman värikartta.
Voisin vaikka tehdä siitä taulun seinälle – niin ihanalta tuntuu katsella
kaikkia noita värejä. Niille on vielä annettu niin hienoja nimiäkin: Hiljaisuus,
lepo, miete, kaiku jne. Kartta tuli mukaan kun kävin valitsemassa maalisävyjä
sitä mökkiä varten, josta olen kertonut.
Vaikka monet pintamateriaalit vielä puuttuvat, jotenkin
maaleja suunnitellessa tuli olo, että näen sen jo valmiina. Että siitä tulee
hieno – ainakin minun mielestäni, kun olen saanut olla lopputulokseen
vaikuttamassa. Näin sen jo hienona ja ihastelin jo hienoutta, vaikka kaikki on
vielä kesken. Ja sitten ajattelin – jos minä pystyn näkemään jotakin
keskeneräistä jo valmiina ja iloitsemaan siitä, eikö vielä paljon enemmän
Jumala pysty siihen. Eikö hänkin jo näe, mitä on tekemässä itse kunkin omansa elämässä,
vaikka se olisi vielä kaaos ulkopuolisen silmässä? Ja onhan hänellä jo mielessä
uudet taivaat ja uusi maakin, koska hän on luvannut tehdä kaiken uudeksi. (Ilm.
21:1) Kyllä Hän jo näkee uuden luomuksen, kun kerran minäkin näen silmissäni
uuden ihanan eteisen.
Sitten sinne tulee antiikinsiniset keittiökalusteet. Tämä on
myös ihmeellistä. Muistan kun vuosia sitten yhdelle tutulleni kerroin
haaveilevani sinisestä keittiöstä. Nämä haaveet ovat hautautuneet moneen
kertaan, eikä sinisen keittiön saaminen ole todellakaan ollut elämäni ykkösasioita.
Vaan nyt sitten se onkin tulossa, oikeastaan ilman mitään pyrkimyksiä. Se vaan
tulee – kun en ole sitä tavoitellut. Tästä ajatus pompsahtaa hassusti tähän
aamuun kun kävin pitkästä aikaa vaakalla. Yllätyksekseni paino oli aika
alhaalla, enkä tosiaan ole mitään laihduttamisia yrittänyt tai ajatellut.
Tästäkin muistuu mieleen nuoruuteni ajat, jolloin kovasti yritin koko ajan
laihduttaa, eikä mielessä oikein muuta ollutkaan. Vaikka kuinka muka yritti, oli
painoa tosi vaikea pudottaa, koko ajan oli tyytymätön ja toivoi muutosta.
Uskoon tullessani lakkasin laihduttamisen. Nyt kun en vuosiin ole asiaa enää
pahemmin ajatellut, se on pysynyt semmoisena kuin saakin.
Jotenkin näistä vain tulee
mieleen, että sitten kun lakkaa tavoittelemasta jotakin ja keskittyy Herraan,
sitten huomaamatta ne jotkut asiat voivat tullakin, jos ovat tullakseen.
Raamatusta löytyy kyllä selkeästi tämä neuvo esim. muodossa: ”Älä näe vaivaa
rikastuaksesi, lakkaa käyttämästä ymmärrystäsi siihen. Kun suuntaat silmäsi
rikkauteen, se onkin yhtäkkiä poissa; totisesti se saa siivet, kuin kotka se
lentää taivaalle.” (Snl. 23:4-5) Se mitä tavoittelee, katoaa, mutta kun etsii
Jumalaa, niin saa kaiken muunkin. ”Etsikää
ennen kaikkea Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskauttaan, niin teille
annetaan lisäksi myös kaikki tämä.” (Matt. 6:33) Tämä on näitä Jumalan
valtakunnan ihmeellisyyksiä. Homma toimii aivan toisella lailla, kuin ihminen
ensisijaisesti ajattelisi.
Kyllä sitä sitten tietää niitäkin juttuja, mikä itse on
tavoitellut, mistä ei ole osannut luopua ja mitä ei ole saanut. Uskoisin että
kuitenkin Jumala tekee sitä työtä, että pikkuhiljaa uskaltaa enemmän ja enemmän
irrottaa otetta omista toiveistaan/päähänpinttymistään ja oppii innostumaan
enemmän Jumalan lupauksista. Oppii nauttimaan niistä asioista mitä Jumala antaa
ja ne muut jutut tulee vähemmän merkityksellisiksi. Itsellä nyt enkä tämä
puolisoasia on ollut pitkään semmoinen jonkunasteinen väärä fiksaatio –
epätoivoisen suhtautumisen alue. Nykyään huomaan ottavani asian jo paljon
rennommin. Ei mitään paineita - voin olla ihan hyvin yksinkin. Että oikeasti
Herra tietää paremmin mikä minulle sopii. Ja sitten taas, kun on rento mieli aiheesta,
pystyy ihmisiinkin tutustumaan jotenkin paremmin. Näin erikoisesti nämä jutut
vain kulkee. Toki sitten on muitakin juttuja missä huomaa tätä samaa: tavoittelee
itselleen, mutta ei saa. Ja ehkä sitten joskus tajuaa kuinka itsekäs se
pyrkimys olikaan. Tai sitten ei tajua ja katkerana jää märisemään ”kauheaa”
kohtaloaan. Kunpa saisi kaikesta katkeruudesta puhdistua ja siltä jatkossakin varjeltua.
”Sillä joka tahtoo pelastaa elämänsä, hän kadottaa sen, mutta joka kadottaa elämänsä minun tähteni, hän
löytää sen.” (Matt. 16:25)
P.S. Voipi olla että seuraavaan kirjoitukseen menee useampi
viikko – on taas vähän matkaa tulossa.
