Viimeisen parin kuukauden aikana olen miettinyt yhä enemmän
facebookista poistumista. Jotenkin tuntuu, että se syö aikaani liikaa ja on
jotenkin oikean sosiaalisen elämän varjokuva ja kainalosauva. Olen ollut
kirjautuneena sinne 4 vuotta ja jotenkin tänä keväänä koko laitos on alkanut
tökkimään aika paljon. Silti siinä on se erikoinen koukuttava elementti ja kun
näinkin pitkään olen ollut käyttäjänä, niin riippuvuutta on tietysti päässyt
tulemaan. Ei ole itsestään selvää että haluaa ja pystyy irrottautumaan sieltä.
Saa nähdä tulenko sitä tekemään vai kuinka käy.
Facebookin kautta tulee aina kaikenlaisia enemmän tai
vähemmän turhia linkkejä minne milloinkin. Yksi linkki, jonne menin, oli
nettitesti ”Missä aivosi ovat hyvät?” http://www.quizony.com/brain/index5.html
Testi ei ollut mikään tieteellinen, ihan simppeleitä kysymyksiä ja semmoista
kevytkamaa kuin nettitestit tuppaavat olla. Vastaus tässä oli kuitenkin
yllättävästi kohdalleen osuva ja silmiä avaava. Oikein hätkähdin, miten tämä
näin voi tietää minusta jotakin aivan todellista, mitä en ole itsekään tajunnut
kunnolla. Tulos oli että olen hyvä filosofisessa ajattelussa ja sitä oli
luonnehdittu seuraavasti: ”Sinulla on taipumus pohdiskella isoja kysymyksiä
kuten elämän tarkoitusta ja nämä kysymykset ovat sinulle yhtä tärkeitä – tai vielä
tärkeämpiä – kuin pienemmät asiat kuten
mitä olisi ruokana. Et välitä asioista, joita pidät pinnallisina (vaikka
ystäväsi ja perheesi saattaakin olla kanssasi eri mieltä näiden asioiden
tärkeydestä) ja arvostat enemmän eettisyyttä kuin käytäntöä. Olet ”iso kuva”, ”pitkälle
ajattelija”.”
Tuli ihan hassu olo, että mistä tämä kysely tietää juuri sen
mistä vuosikausia esimerkiksi äitini kanssa olen vängännyt! Äitini on kysellyt mielestäni
loputtomiin mitä olisi ruokana seuraavana päivänä ja minusta se on ollut maailman
turhin kysymys, että onhan sitä nyt paljon tärkeämpääkin mietittävää ja aina
joku ruoka järjestyy! Vastaavia tilanteita syntyy melkein mistä tahansa muusta
käytännön asiasta, johon en ollenkaan jaksaisi paneutua kun haluaisin vain
pohdiskella syntyjä syviä ja energiaa menee paljon ajatteluun eikä toimintaan.
Tämä pieni hassu nettitesti avasi nyt silmäni jollekin
uudelle ymmärrykselle, mikä tuntuu helpottavan elämää. Ihan itkettää.. En ehkä kenties
sittenkään ole maailman laiskin ja saamattomin ihminen, millaiseksi itseni olen
useasti kokenut! Vahvasti käytännön töitä painottava vanha maatilaympäristö ei varmastikaan
ole aivan paras ilmapiiri tuomaan esiin filosofiseen ajatteluun taipuvaisen
henkilön kaikkia puolia. Tällaisille taipumuksille on perinteisesti löytynyt
vähemmän imarteleva sana, jossa maalaillaan taivaanrantoja. Laiskuus ja
lorvikatari ovat myös yleisesti käytettyjä termejä.
Minä puolestani olen taas pitänyt ihmisiä helposti tyhminä,
jos heillä ei ole kiinnostusta ”filosofiseen” ajatteluun. Käytännön elämän
taitajat saavat hyvin helposti minulta tyhmän leiman mielessäni, jos yhteyttä
ei synny suurten kysymysten pohtimisen äärellä. Enhän sitä ääneen sano, mutta
pelkkä ajatusleimaaminenkin tuo paljon esteitä yhteydelle. Tämänkin tajuaminen
helpottaa elämää. Toivottavasti jatkossa saisi viisautta oikeasti arvostaa
erilaisuutta ja kunnioittaa sitä. Jokaisen kyvyt on Herralta tulleita.
Raamattu puhuu paljon viisaudesta. Se on jotakin aivan muuta
kuin filosofiset pohdinnat. Jeesus on itse viisaus ja vain Hänen kauttaan voi
olla osallinen jumalallisesta viisaudesta. Tämän on itsekin monesti saanut
nähdä: ihmisillä joilla ei ole todellakaan ole filosofisia lahjoja tai
koulutuksen tuomaa ”viisautta” voi olla valtavaa Jumalan antamaa sydämen
viisautta, kykyä ymmärtää Raamattua, toisia ihmisiä jne. Inhimillisesti ”viisas”
voi olla taas Raamatun asioiden äärellä aivan sokea, ihmissuhteissaan toivoton
jne. Tästä aiheesta Raamatussa onkin paljon kerrottuna. Jeesus ilmoitti asiansa
lapsenmielisille – ei tämän maailman viisaille.
Kaikkein ihaninta on Jumalan viisaus. Se on yhdistävää
viisautta. Tämän maailman ”viisaus” erottaa, mutta Jumalan viisaus yhdistää. Se
on yhtäläisesti jokaisen ulottuvilla. Ollaan samalla viivalla – käytännön ihmiset
ja pohdiskelijat ja kaikki muut siltä väliltä. Vaan tuntuu silti oikein kivalta
ymmärtää taas hiukan paremmin itseäänkin. Onneksi Herra voi aktivoida myös
muita elämän osa-alueita ja kyllä minä nykyään ihan pystyn jo miettimään
sitäkin että mitä olisi ruuaksi seuraavana päivänä. :) Mutta haluaisin kyllä
edelleen, että elämässä saisi tehdä muutakin kuin joka päivä pohtia ruokia. En
vaan ihan vieläkään tiedä, että missä tällaista pohdiskelijaa oikeasti
tarvittaisiin..? Muuta kuin kirjoittamassa blogia.. Mutta kai sekin vielä
joskus selviää..
”Vaimojen viisaus talon rakentaa, mutta hulluus
sen omin käsin purkaa.” (Snl. 14:1)
”Ymmärtäväisellä on viisaus
kasvojensa edessä, mutta tyhmän silmät kiertävät maailman rantaa.” (Sn. 17:24)
”Mutta ylhäältä
tuleva viisaus on ensiksikin
puhdas, sitten rauhaisa, lempeä, taipuisa, täynnä laupeutta ja hyviä hedelmiä,
se ei epäile, ei teeskentele.” (Jaak. 3:17)
