Purkuviikko

Toukokuussa 2012 kerroin täällä ostamastamme jokseenkin huonokuntoisesta pikku töllistä, josta sitten löytyi homettakin yhden huoneen alla sijaitsevan maakellarin rakenteista. Silloin kaksi vuotta sitten tuo maakellari hävitettiin ja siihen huoneeseen rakennettiin uusi lattia. Asunto on kuitenkin ollut niin huonokuntoinen ja jotenkin vain ruma ja kamala, ettei sillä ole ollut meillä mitään käyttöä. Haaveilin sitä ostaessamme sen itselleni kesäasunnoksi tai kesävieraille sopivaksi majoituspaikaksi, mutta sellaisessa kunnossaan siitä ei ole ollut mihinkään käyttöön ja siinä se sitten on vailla virkaa tönöttänyt. Ruohoa olen satunnaisesti käynyt ajamassa pihasta ja siinä kaikki.

Itsellä tosiaan tämä asioihin tarttuminen on ollut hyvin huonoa, eikä minulla nytkään olisi ollut rohkeutta ja virtaa tarttua tämän mökin remontoimiseen vaadittaviin toimenpiteisiin. Onneksi sisarellani on vähän toisenlainen mentaliteetti ja hänpä tässä keväällä sitten yhtäkkiä vain hommasi rakennusfirman miehen tölliä katselemaan ja kohta oli jo remonttiurakka sovittuna. Viikon verran siellä on nyt sitten töitä tehty. Kaikki oikeastaan vanhan purkua vasta. Minun tehtäviini kuuluu näköjään löytää edelleen hengelliset vertaukset näistä rakennusprojekteista..

Tämä töllin lattian purkaminen oli siis hyvin puhuttelevaa. Siinä oli valtavan monia eri kerroksia. Kun talo on vanha, sieltä löytyi ihan sammal- ja hiekkakerros pohjimmaisten lattialankkujen ja varsinaisen lautalattian välistä. Miehillä oli kova työ kaivaa ja kantaa pois pölyävä hiekka- ja sammalmassa. Kun lattia oli poistettu, löytyi myös alimmaisista seinähirsistä lahoja kohtia. Lahot kohdat koverrettiin pois. Varsinaista vanhaa lattiaa ei jäänyt jäljelle yhtään, pelkkä maa oli vastassa - kaikki vanha oli käyttökelvotonta uuden pohjan rakentamisista ajatellen. Tarvitaan kokonaan uusi perustus.

Minua on koko ajan vähän hirvittänyt tämä talo sen yhden huoneen homelöydön takia. Olen miettinyt mitä kaikkea talosta löytyy ja voiko siinä ikinä turvallisin mielin asua pelkäämättä, että koko talo on jotenkin homeitiöiden vallassa. Siellä on aina ollut vähän tunkkainen haju ja sitten mielessään on jo kuvitellut kaikki kauhuskenaariot. Ehkä pelonkaan takia en ole ollut innokas tarttumaan asiaan ja siksi talo on ollut tyhjänpanttina. Jotenkin tämä kaiken auki kaivaminen siis helpotti asiaa. Kaikki avataan ja kaikki paljastuu. Kyllä, siellä on jotain ongelmia, mutta kun ne paljastetaan ja poistetaan, asia tulee kuntoon eikä tarvitse arvailla enää – ei tarvitse pelätä enää. Kun talo saa uuden pohjan ja perustan, sille voi tulla uusi elämä ja käyttötarkoitus. Kaikesta tästä löydän helposti itseni. Edelleen kaivamassa pohjiin asti, löytämässä uusia kerroksia, joita pitää kaivaa, että kaikki vanha voidaan laittaa pois.

Tällä viikolla löysin omasta mielestäni taas aivan uuden mädäntyneen pohjarakenteen. Huomasin miettiväni elämän ja ihmissuhteiden tarkoitusta ja tajuavani, että olen jotenkin ajatellut, että elämän/ihmissuhteiden tarkoitus on omien tarpeiden tyydyttäminen. Aika mätä ja haiseva pohjarakenne! Ei ihme että tällaisella talolla ei ole kauheasti käyttöä eikä siellä kukaan oikein pidempään viihdy. Nyt kuitenkin kun tietää, että Jumala tyydyttää kaikki tarpeeni, voin tarpeettomana heittää tämän vanhan ajatuksen pois sen paljastuttua ja korvata sen tällä Herran antamalla ajatuksella – että hän tyydyttää tarpeeni. Tuntuu huomattavasti paljon vahvemmalta lattianiskalta tämä jälkimmäinen. Sen päälle rakentuu varmasti paljon parempi kestävämpi ja tukevampi pohja elämälle. Ettei tarvitsekaan miettiä ihmissuhteissa ensisijaisesti omien tarpeiden täyttymistä ja jatkuvasti pettyä tai pelätä pettyvänsä, koska eiväthän tarpeet ne sitä kautta voikaan toteutua. Sitten ihmissuhteista ja koko elämästä voikin ajatella aivan toisin: rakastamisen kautta – oikeasti välittämisen kautta.

Tämä rakennuspohja on vain niin tärkeä. Minua ei yhtään enää haittaa, ettei minulla ole ollut kauheasti töitä ja tekemisiä viime vuosina. Olisin käyttänyt ne kaikki vain menestyksen hakemiseen – yhtä lailla ”hengellisetkin” tehtävät. Tämä menestyksen etsiminen oli tosiaan toinen asia, minkä Jumala jotenkin nosti mieleen tällä viikolla. Nyt en haluaisi muuta kuin että tavallaan AIVAN KAIKKI nämä mädät ajatusrakenteet tulisivat valoon ja esiin. Niiden päälle ei todellakaan voi rakentaa mitään. Raamattu kertoo että Jumalan sana on se kalliopohja, jonka päälle rakennettu talo kestää. Haluaisin, että kaikki perusajatukset – sellaiset, joita emme oikeastaan koskaan puhu, mutta josta kuitenkin kaikki asenteet ja muut ajatukset nousevat – voisivat olla rakentuneita niiden ajatusten perustalle joka nousee Jumalan sanasta. Totuudelle ja rakkaudelle siis. Ja suhteelle Jeesukseen – Kallioon.

Tällä viikolla olen ensimmäistä kertaa osannut oikein kunnolla olla kiitollinen siitä että olen saanut olla niin paljon yksin. Paha yksinäisyys muuttuikin yhtäkkiä kiitoksen aiheeksi. Jos olisin ollut aina paljon ihmisten kanssa tai parisuhteessakin, minulla ei varmastikaan olisi ollut aikaa ja mahdollisuuksia olla samalla lailla Raamatun äärellä ja pohtia erilaisia asioita, jotka sitten kuitenkin ovat olleet itselle todella tärkeitä oivalluksia. Kun olen ihmisten kanssa, olen hyvin helposti toisten vietävänä, en ole pystynyt itsenäisyyteen. Tämä yksinäisyyden aika on vain tarvittu. Ja yhtäkkiä se ei edes tunnu yhtään yksinäisyyden ajalta – Herra on ollut kanssani koko ajan.

Kaivaukset siis jatkukoot ihan kaikessa rauhassa juuri niin kauan kuin tarve on. Purkaminen ja  perustus ovat hitaita vaiheita. Uskoisin että tuossakin mökissä aika nopsasti sitten tulevat seinät ja katto – verrattuna tähän alkuun. Ja mikä käyttö sitten tulee olemaan – se jääköön nähtäväksi.

”Mutta joka kuulee [Jeesuksen sanat] eikä tee, se on miehen kaltainen, joka perustusta panematta rakensi huoneensa maan pinnalle; ja virta syöksähti sitä vastaan, ja heti se sortui, ja sen huoneen kukistuminen oli suuri." (Luuk. 6:49)

”Sillä muuta perustusta ei kukaan voi panna, kuin mikä pantu on, ja se on Jeesus Kristus.” (1. Kor. 3:11)

”Katso, totuutta sinä tahdot salatuimpaan saakka,” (Ps. 51:6)

”Aika on purkaa ja aika rakentaa.” (Saarn. 3:3)

”Tieto paisuttaa, mutta rakkaus rakentaa.” (1. Kor. 8:1)

 "Eikö tämä ole se rakentajan poika?" (Matt. 13:55)

Lattia purettuna maahan saakka.