Muistelen erästä menneen helmikuun tilannetta, jossa
puolestani rukoiltiin. Siinä erään henkilön kautta tuli sana ”juoksussa”.
Ajattelin silloin, että tähän elämäntilanteeseen tämä ei ainakaan sovi, kun on
ollut niin valtavaa hiljaiseloa useampi vuosi.
Jotenkin tuntuu, että tuon jälkeen tietynlainen vauhti on kuitenkin
vähän kiihtynyt. Että jotenkin sattuu ja tapahtuu taas paljon enemmän kuin
pitkiin aikoihin. Pieniä juttuja siellä ja täällä. Ettei enää ole ollut
sellaisia syviä ja pitkiä prosessointeja hetkeen aikaan, vaan enemmän menemistä
ja tekemistä. Erityisesti tältä on tuntunut tuon Israelin matkan jälkeen eli
vajaat 3 viikkoa. Nähtäväksi jää, onko tämä vain tämmöinen pieni kevätspurtti,
vai olisiko muutenkin alkamassa jo vähän aktiivisempi elämänvaihe.
Kuluneella viikolla huvittuneena mielessäni on ollut myös
blogiteemani vuodelta 2009 ”Lehdistön ihannekana”. Kun tapahtui vain niin
erikoisia juttuja tosi monta peräkkäin. Pyöriessäni täällä tavallisessa
arjessani ruokakaupoissa, viikon aikana minua kuitenkin onnistuttiin
haastattelemaan kaksi kertaa ja kolmaskin mahdollisuus olisi ollut, mutta
sitten en vaan enää pystynyt. Ensimmäisellä kertaa lehtitoimittaja nappasi
marketissa kiinni ja pikkuhaastattelu, jossa sain sanoa pari sanaa
Israelistakin meni useampaan lehteen, yhteislevikki 500 000. Sitten kun
meni taas joku päivä kauppaan, niin siellä oli Alueuutisten TV-kamera
odottamassa asiakkaiden mielipiteitä toisesta asiasta. Ja sitten vielä seuraavana
päivänä kun oli taas markettiin menossa, ovensuussa seisoi maakuntaradion toimittaja
mikkinsä kanssa ja taas olisi voinut sanoa jotakin kolmannesta aiheesta. Mutta
tässä vaiheessa minua jotenkin nauratti niin paljon, etten enää pystynyt, vaan
kiersin toimittajan tarpeeksi kaukaa.
Näistä eteen kävelevistä toimittajista tuli mieleen taas
erään henkilön lausuma joidenkin vuosien takaa. Hän sanoi, ettei Jumalalle ole
mikään asia nostaa jotain henkilöä julkisuuteen – sellainen asia voi tapahtua
hyvin nopeasti ja tuosta vain. Mutta se, että ihmisellä on jotakin sanottavaa
tuossa tilanteessa, on pitkä prosessi. Tämä siis liittyi erityisesti Jeesuksesta
ja Jumalan valtakunnan asioista puhumiseen. Niinhän se on. Itsekin joskus vuosikausia
sitten mietin sitä, miten ikinä voisi olla mahdollista päästä puhumaan ylipäänsä yhtään missään Jumalan
valtakunnan asioita. Se tuntui niin käsittämättömän mahdottomalta silloisessa
elämäntilanteessa ja omassa hyvin sulkeutuneessa ajatusmaailmassa ja kauhean pienissä piireissäni. Pitkiin
aikoihin en kyllä enää ole sellaista ajatellut – toki siksikin kun on joskus
jossain jo suunsa aukaissutkin ja kuinka tavallaan vaikeaa ja haastavaa se on.
Ettei sitä enää mitenkään hingu. Mutta tietysti edelleen ajattelee, että
Jumalan valtakunnan asioiden esilläpito on tärkeää eikä sitten halua siitä
kieltäytyäkään. Mutta tosiaan siksi että asia on tärkeä – ei siksi että itse
haluaisi julkisuutta.
Itsekriittisyydestä, itsensä tuijottamisesta ja arvostelusta
rukoilen syvempää vapautusta. Tämän asian haitallisuus ja voimakkuus nousi
hyvin esiin tuossa lehtijuttuprosessissa. Olin nimittäin aika rauhaton ja jännittynyt
haastattelun ja lehden julkaisemisen välillä. Pelkäsin kovasti, että toimittaja
ymmärsi jotakin sanomisistani väärin ja että lehteen tulee jotakin ihan
päinvastaista mitä tarkoitin. Kaikessa nousi esiin vain murheeni siitä mitä
muut minusta ajattelisivat – puhdas itsekkyys. Tähän
itseensäkäpertymisajatteluun törmään jatkuvasti muutoinkin. Yleensä kun
jännitän jotain tai pelkään jotain, takana ovat vain itsekkäät ajatukset. Ei
ole jotenkin antanut kaikkea itsestään Jumalan käsiin. Sitten vaan rukoilee,
että tässäkin saisi vielä muutosta tulla. Että voisi heittäytyä oikeasti
kaikessa Jumalan varaan. Oikeasti vapautua ”mitä-muutkin-ajattelee” kahleista
täysin kokonaan. Se olisi todellista vapautta!
Israelissa eräs rukoilija näki näyn perhoskotelosta, jossa
on reikä perhosen ulostuloa varten. On aika erilaista olla perhonen kotelon
sisällä kuin sen ulkopuolella. Mutta ulostulo on tietysti omanlaisensa
prosessi. Ja perhosen elämä on täysin erilaista kuin perhosen toukan elämä.
Kaikki on mennyt uusiksi – mikään vanha ei enää toimi. Raamattu käyttää samaa
kreikan täydellistä muodonmuutosta kuvaavaa metamorfosis sanaa esim. Room. 12:2
”Älkää mukautuko tämän maailmanajan menoon, vaan muuttukaa mielenne uudistuksen
kautta, jotta voisitte tutkia, mikä on Jumalan tahto, mikä on hyvää, hänen
mielensä mukaista ja täydellistä.” Mielen uudistus on metamorfoosi –
täydellinen muodonmuutos. ”Olkoon teillä se mieli, joka myös Kristuksella
Jeesuksella oli.” (Fil. 2:5) Tämä ”Kristuksen mieli” menee minulla kyllä täysin
yli ymmärryksen..
Että sitten vain on ja ihmettelee.. ja kulkee niissä
pienissä jutuissa mitä nyt on jännästi auennut.
”Olen avannut eteesi oven, jota kukaan ei voi sulkea.” (Ilm.
3:8)
