Vuoden lyhimmän päivän (pitkähkö) kirjoitus. Talvi vasta
edessäpäin, mutta valo alkaa taas jo lisääntyä.
Se on joka vuosi kiva ajatus pimeyden keskellä.
Täällä on oltu taas vähän semmoisissa siivous- ja tyhjennysajatuksissa. Sekä konkreettisesti
että mielen alueella. Kimmokkeena on toiminut vaihteeksi mökkini. Siellä se nyt
vajaa 4 kuukautta on vain oleillut ilman mitään käyttöä. Tulin siihen
tulokseen, että mihinkään vuokrausfirmaan sitä en laita, vaan katsotaan olisiko
Jumalalla sille jotain muita suunnitelmia. Ja jos ei ole, niin sitten se vain
odottaa hiljaa ja kiltisti ensi kesää.
Nyt on kuitenkin jotakin uutta elämää tiedossa. Ystäväpariskunta
on muuttamassa vuoden vaihteen jälkeen Herran hommiin ulkomaille. Heillä on
siellä tiedossa kalustettu asunto ja nyt olisi tarvetta paikalle, jonne voisi
laittaa vähän omia kalusteita ja jossa majailla, silloin kuin tulee Suomessa
käymään ja haluaa vähän omaa rauhaa. Ensi viikolla olisikin sitten kalusteet
kävelemässä sisään asuntoon!
Olen tosi iloinen tästä kuviosta. Viime kesänä olin mökissä aivan
minimivarustuksella, kun en tiennyt, mikä jatko tulisi olemaan. Sohvia kävin katsomassa
ja jotain muutakin hankintoja mietin, mutta en osannut päätöksiä tehdä enkä
saanut mitään aikaiseksi. Niin nyt sitten sinne tuleekin kaikki tarvittava ja
kaikki ovat iloisia. Mökin kalustetyhjyys poistuu ja tulevat satunnaiset
asukkaat ovat tyytyväisiä saadessaan tavaroita säilytykseen. Tuntuu siltä, että
mökki on saanut olla aivan Jumalan johdatuksessa, vaikka näitä hiljaisia kausia
on ollutkin. Ja jatkossa kun siellä on kalusteet, jonkun muunkin on helpompi
tarvittaessa käyttää paikkaa.
Vaikka itse en ole muuttamassa mihinkään, niin jostain
syystä tämä hommeli innosti minuakin taas paikkojen järjestelyyn ja omien
turhien tavaroiden pois laittamiseen. Ja nimenomaan yritän nyt erityisesti
keskittyä OMIEN tavaroiden järjestelyyn enkä murehtimaan toisten tavaroista.
Ongelma meinaa nimittäin välillä olla, että alan hermostua toisten tavaroista
ja siitä etten pysty vaikuttamaan niiden järjestykseen. Ja sitten omat tavarat
ovat myös sekaisin, mutta ne toisten tavarat ärsyttävät paljon enemmän.
Maatilalla nämä kuviot menevät helposti sekaisin, kun se on maatilana yhteinen
juttu (jossa minulla pitäisi olla jotain mahdollisuuksia vaikuttaa
järjestyksiin), mutta samalla vanhempieni koti (johon ei ole tarkoitus
tarpeettomasti sekaantua). Voisin laittaa tännekin kuvia maatilalta erilaisista
vanhojen tavaroiden röykkiöistä ja taivastella niitä. Mutta liki vastaavia
sekasotkukuvia voisin ottaa omista kaapeistani enkä niihin alkuunkaan samalla
paatoksella suhtautuisi – nehän nyt ovat vain tavaroita, joita en ole jaksanut
järjestellä ja miksi kaiken muka pitäisi olla niin siistiä..
Kovasti edelleen pyydän Jumalalta apua omaan
ajatusmaailmaani. Koitan siinäkin yrittää paremmin keskittyä siihen mitä minä
ajattelen ja mitä minä sanon, kuin vain kärsiä ja ahdistua, loukkaantua ja
pöyristyä toisten sanomista. Kun tarkemmin huomioi omia ajatuksiaan, pääsee
kyllä järkyttymään niistäkin aivan riittävästi. ”Missä toista tuomitset, sinä
tuomitset itsesi, koska sinä, joka tuomitset, teet itse samoja tekoja.” (Room.
2:2) Öö, mistähän Paavali tiesi ajatukseni jo 2000 vuotta sitten..? Näinhän tuo
juurikin menee. Pihan pahana toisten arvostelevia, kontrolloivia, halveksuvia
jne ajatuksia ja sanoja – ja tarkemmin tarkastellen huomaan tekeväni itse juuri
sitä samaa. En ollutkaan yhtään parempi, vaan ihan samaa sarjaa. Ja aivan
hurjasti armoa tarvitsevana. ”Minä kurja ihminen! Kuka vapauttaa minut tästä
kuoleman ruumiistä?” (Room. 7:24)
Mökki sen taas osoitti. Kun on tarpeeksi tyhjä, niin sitten
onkin mahdollisuus, että elämä täyttyy uusilla jutuilla. Ison mullistuksenhan
paikka kävi läpi kesällä 2014 ja sitä prosessia aina joskus kuvailinkin.
Nykyään mökki on aika hyvä testi ja muistutus siitä kiinnittääkö ihminen
huomiota sisäisiin vai ulkoisiin asioihin. Ulkopuolelta mökki on edelleen hyvin
huonossa kunnossa, sisäpuolelta hyvässä. Haaveilen edelleen ulkopuolenkin
kunnostuksesta, mutta siihen ei tähän mennessä ole ollut resursseja. Kun joku
tulee pihaan, ensimmäinen ajatus helposti on, että onpas tölli surkeassa
kunnossa. Sisälle mentyä ulkoinen surkeus yleensä unohtuu, kun kontrasti on
aika iso. Ajattelen, että Jumalan työ ihmisessä alkaa myös sisältäpäin ja siitä
hän on enemmän kiinnostunut kuin ulkokuoresta. Mutta uskon kyllä että Hän on
myös kiinnostunut niistä ”ulkoisista” asioista, tavallisemmista arjen
kuvioista, että nekin hyvin toimisivat. Kuitenkin niillä ei ole paljonkaan
arvoa, jos sisällä ei ole asiat hyvin. Tämäkin mökki olisi edelleen täysin
hyödytön, jos ensin olisi tehty remontti ulkopuolelle ja sisäpuoli olisi nyt
laittamatta. Olisi aika ikävä tuoda ihmisiä taloon, jos he ensin ihastelisivat
hienoa ulkokuorta ja sitten sisältä se olisikin aivan käyttökelvoton rakennus.
