Shabbat Shalom. Puintiaikana sade tietää rauhallisempaa
päivää. Takana on jonkinlainen härdelliviikko. Puinnit alkoivat maanantaina ja
kun sade torstai-iltapäivällä alkoi, oli tilalla melkein puolet puituna. Nyt
sitten katsellaan, koska seuraavaksi pääsee jatkamaan. Ehkä maanantaina, jos
sääennustukset osuvat oikeaan. Itse on ole ollut ollenkaan puimurin hytissä,
mutta puintiaika tuo mukanaan kaikkea muutakin puuhastelua, joten fiilis on
aika erilainen maatilalla kuin normaalisti. Edelleenkin kiitos Jumalalle
työntekijöistä. Tuntuu melkein oudolta, että joitain vuosia sitten ollaan puintiaikakin
hoidettu perheen kesken, isä + tytöt, eikä ihme että olen ollut todella väsynyt
ja ahdistunut. Siskoni pienten lapsien myötä omalla porukalla puintien hoito on
tullut mahdottomaksi ja näin olemme tilanteessa, että joskus puimuria
pääsääntöisesti ajaneet minä ja siskoni ollaan nyt itse puinnista ihan rannalla
ja mietitään, että voisiko edes pikku hetkeksi päästä fiilistelemään puimurin
hyttiin. Mutta hyvä näin, ainakin minun näkökulmastani.
Toki puintiaika tuntuu tärkeältä – saadaanko talteen se mikä
on kylvetty ja kasvun saanut, vain jääkö se sateisiin pilaantumaan. Omat
puinnit tuntuvat kuitenkin sivuseikalta sen rinnalla mitä on tulossa Jeesuksen
palatessa. Jeesus vertaa niitä tilanteita sadonkorjuuseen:
”Hyvän siemenen kylväjä on Ihmisen Poika. Pelto on maailma.
Hyvä siemen ovat valtakunnan lapset, mutta rikkavilja on Pahan lapset.
Vihamies, joka sen kylvi on Paholainen, sadonkorjuun aika on maailmanajan
loppu, ja leikkuuväki on enkelit. Niin kuin rikkavilja kootaan ja poltetaan
tulessa, niin tapahtuu maailmanajan lopussa. Ihmisen Poika lähettää enkelinsä,
ja he kokoavat hänen valtakunnastaan kaikki, jotka ovat viettelykseksi, ja
kaikki, jotka harjoittavat vääryyttä, ja heittävät heidät tuliseen pätsiin.
Siellä on oleva itku ja hammasten kiristys. Silloin vanhurskaat loistavat
Isänsä valtakunnassa niin kuin on aurinko. Jolla on korvat, se kuulkoon!”
(Matt. 13:37-43)
Kylväjävertauksessa Jeesus kertoo Jumalan Sanan
vaikutuksesta neljään erilaiseen maaperään eli ihmistyyppiin. Siemen eli
Jumalan sana eli Jeesus voi pudota tien 1) oheen eli ihminen kuulee sanan,
mutta Paholainen tulee heti ottamaan sen pois ja asia unohtuu. 2) ”Kalliolle
pudonnut kuvaa niitä, jotka kuullessaan sanan ottavat sen iloiten vastaan,
mutta joilla ei ole juurta. He uskovat ja koetuksen hetkellä luopuvat. 3) Se
mikä putosi orjantappuroihin tarkoittaa, niitä, jotka kuulevat sanan, mutta
vaeltaessaan tukehtuvat tämän elämän huoliin, rikkauteen ja nautintoihin
eivätkä tuota kypsää hedelmää. 4) Mutta
se, mikä on hyvässä maassa, tarkoittaa niitä, jotka sanan kuultuaan säilyttävät
sen vilpittömässä ja hyvässä sydämessä ja kestävinä tuottavat satoa.” (Luuk. 8:13-15)
Erityisen surullista on nähdä uskovia, joiden elämää
tukehduttavat huolet ja murheet tai toisaalta jonkinlaisessa synnissä eläminen
ilman selkeää halua parannuksentekoon eli siis ollaan tukehtumassa nautintoihin
eikä välitetä siitä, mitkä ovat sen vaikutuksen suhteessa Jeesukseen. Itsekin
kovasti mietin ja rukoilen, että onko Jeesus elämässäni todella oikeasti ja
konkreettisesti ykkönen vain vaan teoriassa ja käytännössä sitten kuitenkin
joku muu hallitsee ja ohjaa valintoja. Ihmisen elämässä on niin helposti paljon
semmoista ajautumista, mitä voi erehtyä luulemaan Jumalan johdatukseksi, vaikka
oikeasti kyseessä on vain oman minän syvään uurtuneet taipumukset, tottumuksen
ja tunnemaailman heikkoudet. Tulee tunne, että jotenkin on vain pakko toimia,
vaikka oikeasti ei olisi yhtään pakko. Ne toisenlaiset toiminnat saattavat vain
tuntua itsestä aivan liian radikaaleilta, vaikka eivät sitä yhtään olisikaan.
Sieltä omasta syvästä urasta käsin ne vain näyttävät radikaaleilta, vaikka
olisivat ihan tavallisia ja arkisia asioita, vain toisenlaisia valintoja. Synti
kuitenkin sitoo ja tekee orjakseen. Siitä pääsee vapaaksi syntinsä
tunnustamalla eli vapautus kyllä löytyy Jeesuksessa. Anteeksi, että joku muu
kuin Jeesus itse on hallinnut minua.
”Kun kuulette sodan ääniä ja sanomia sodista, älkää
pelästykö. Näin täytyy tapahtua, mutta se ei vielä ole loppu. Kansa nousee
kansaa vastaan ja valtakunta valtakuntaa vastaan. Monin paikoin tulee
maanjäristyksiä ja nälänhätää. Tämä on synnytystuskien alkua. Olkaa varuillanne
ja valvokaa, sillä te ette tiedä, milloin se aika tulee. Kun vieraille maille
matkustava mies jättää talonsa ja antaa palvelijoilleen hallintavallan,
kullekin oman tehtävänsä, hän käskee myös ovenvartijan valvoa. Samoin valvokaa
tekin, sillä te ette tiedä, milloin talon herra tulee: illalla vai keskiyöllä,
kukonlaulun aikaan vai aamun sarastaessa, ettei hän yhtäkkiä tullessaan tapaisi
teitä nukkumasta. Minkä minä sanon teille, sen sanon kaikille: valvokaa!”
(Mark. 13:7,8,33-37)
Rukoilen, että Jumalan Sanan, Jeesuksen vaikutus saisi
lisääntyä ja kasvaa – itsessä, uskovissa, lähipiirissä, omassa kaupungissa,
Suomessa jne jne. Olisi ihmeellistä nähdä vielä herätyksen aikaa ja aitoja
kääntymisiä Jeesuksen puoleen. Sanan todellisia vaikutuksia monenlaisin tavoin.
