2018 - Uusi alkanut vuosi gregoriaanisessa kalenterissa. En
ole pitkään aikaan toivonut jotakin elämänmuutosta niin paljon kuin nyt.
2018 vie muistoja myös vuoteen 2008. Itse asiassa juuri
tänään 6.1. tasan 10 vuotta sitten lensin ensimmäistä kertaa Israeliin. Enkä
mitenkään olisi voinut silloin uskoa ja tietää, että siitä tulee näinkin suuri
osa elämää kuin mitä sitten on ollut. 10 vuoden aikana olen 11 kertaa saanut jo
siellä käydä ja 12. matka olisi tarkoitus olla 2 kuukauden päässä. Ja enhän
minä tätä asiaa vieläkään ymmärrä, mutta onneksi ei mitään tarvitsekaan ymmärtää.
Jumalan tiet ja ajatukset ovat aivan erilaiset kuin ihmisten.
Toinen asia mikä alkoi 2008 tammikuussa oli
evankelistakurssi, joka myös osoitti uutta kurssia elämälle. Tuolla kurssilla
tutustuin uusiin ihmisiin ja erityisesti yhden uuden tuttavuuden kautta avautui
runsaasti uutta ja rikasta uskovien yhteyttä. Nämä verkostot ja yhteydet, jotka
tuolla kurssilla saivat alkunsa ovat olleet todella tärkeitä näiden kymmenen
kuluneen vuoden aikana ja erityisesti sen jälkeen kun vaihdoin paikkakuntaa
2011.
Muistan hyvin syksyltä 2007, kuinka voimakkaalla tavalla
Jumala kutsui sekä Israeliin että evankelistakurssille. Kummassakaan
tapauksessa ei ollut yhtään epäselvää oliko asia Jumalasta vai ei. Kumpaakin
asiaa lykkäsin ja vääntelin ja kääntelin, mutta sisällä oli selvä käsitys että
näihin asioihin vaan täytyy osallistua. Ja kuinka merkittäviä juttuja ne sitten
ovatkaan olleet. Kummassakaan tapauksessa ei todellakaan lopulta ollut kyse
yksittäisestä matkasta tai satunnaisesta kurssista, vaan paljon pidemmälle
tähtäävistä kuvioista, kutsumuksesta ja yhteydestä. Ja silti tuntuu, että
näissä molemmissa asioissa tämä 10 vuotta on kuitenkin ollut vain pienten alkujen
päiviä ja ajattelen että jatkumoa vielä seuraa.
Kolmas asia mikä alkoi vuonna 2008 oli sitten tämä blogi. Enkä
mitenkään olisi voinut uskoa että tämäkin olisi hengissä vielä 10 vuoden
kuluttua aloituksesta. Ja että tämän kirjoittaminen tulisi olemaan niin tärkeää
ja hoitavaa, mitä se on ollut. Pieniä askeleita eteenpäin välillä kovinkin
synkissä vaiheissa.
Inhimillisesti viimeistä 10 vuotta on vaikea ymmärtää. Tai
siis mahdoton. Tässä yllä on kuvattuna mitä merkittävää elämässäni tapahtui
30-40 ikävuoden välillä. Ei nyt ihan varsinaiset ruuhkavuodet olleet.. Paljon
yksin vietettyä aikaa omalla sohvalla istuskellen, itkien, lukien, netin
maailmoissa ja mitä milloinkin. Ei vaan ole ollut voimaa paljon mihinkään. Jos
Jumala ei voimaa anna, niin minulla sitä itselläni ei ole.
(Tarkistaakseni tammikuun 2008 tilanteita avasin tuon vuoden
kalenterin. Katson hämmentyneenä aikataulua, jossa sunnuntai-ltana (tai siis
oikeasti ma-aamuyöllä) olen tullut klo 3 yöllä kotiin viikon Israelin
kiertomatkalta, maanantaina ollut väsyneenä toimistotöissä, tiistai-torstai
laivaseminaarissa ja perjantaina iltapäivällä lähtenyt viikonlopuksi 350 km
päähän evankelistakurssille. Aivan käsittämätöntä. Nykyisessä tilanteessani tarvitsisin
melkein kuukauden toipumisajan noihin jokaiseen kolmeen asiaan, mitkä tuossa on
tapahtunut viikon sisään. Paitsi erona toki se että tuolloin ei ollut maatilakuviot
mukana arkipäivässä. Silloin 72-v vanhempani pärjäilivät arjessaan aika lailla
erilailla kuin nyt 82-vuotiaat, joista on jatkuva murhe. Mutta kuitenkin aivan
käsittämätöntä.)
Uuden vuoden aloituksesta tulikin nyt viimeisen kymmenen
vuoden ihmettely. Ja nyt sitten elän hiljaiseloani täällä. Mihin suuntaan
Jumala vie? Antaako Hän vielä voimaa johonkin uuteen vai näinkö tämä sitten menee.
Haluaisin kuitenkin olla kiitollinen ja tyytyväinen tässäkin tilanteessa.
(Ja on minulla jotain uutta tänäänkin. Hommasin eilen vahvan
tehosekoittimen ja aion alkaa kokeilla jotakin vihersmootieta..)
Ja onneksi on Raamattu. Jumalan Sanasta elämään opettelu
kuuluu toki myös viimeisen kymmenen vuoden tärkeyksiin, ja sitä saa onneksi
jatkaa edelleen.
Tammikuussa 2008 en kuvannut vielä kana-aiheita. Tämä arabianbulbuli on kuvattu 11.1.08 Vuorisaarnan vuoren maisemissa eli taustalla Genesaretinjärvi.