Täällä ollaan taas matkustusajatusten äärellä ja matkalaukku
avattuna. Suuntana Israel 12:nnen kerran. Ei voi ymmärtää, että ”Ihana maa on
tullut minun osakseni” kuten Ps. 16:6 sanoo, mutta sinne nyt sitten taas
mentäisiin.
Ohjelmassa on sekä ryhmämatkailua että omatoimista olemista
ja kulkemista. Ryhmäosuus on aika mielenkiintoinen siksi, että ensimmäistä
kertaa en olekaan mukana suomalaisten tai edes osittain suomalaisten ryhmässä,
vaan koko muu ryhmä on italialaisia. Minä ja 45 italialaista kiertelemässä 5
päivää Israelia. Olen siis ihan osallistujana ja ainoa kenet tunnen etukäteen, on
italialainen matkanjohtaja, jonka kanssa olen yhteistyötä tehnyt aikanaan
muissa merkeissä. Päätin sitten vain ottaa riskin ja hypätä tällä kertaa tähän
porukkaan mukaan. Opastuksista en tule ymmärtämään mitään, mutta toivottavasti
joku kertoo minulle englanniksi jotkut tärkeimmät pointit kuten mihin aikaan bussi
aamulla lähtee. (Ja mielenkiinnolla odotan mitä se italialaisten
aikakäsityksessä käytännössä tarkoittaa.)
Toiset 5 päivää ovat sitten omatoimisia eikä ohjelmaa ole
etukäteen suunniteltuna, vaan katsotaan mitä Herra johdattaa. Majapaikat ovat
varattuna, mutta muuten päivät ovat täysin auki enkä edes halua yrittää
etukäteen kovasti sopia mitään. Tässä ennen matkaa on kuitenkin tullut ilmi
hauskoja juttuja. Kaksi suomalaista ystäväpariskuntaa ovat mm. juuri samaan
aikaan kanssani Israelissa ja sitten on niitä ennalta tuttuja, jotka jo asuvat
maassa, eli jotain yhteisiä juttuja luulisi olevan tulossa. Ja toki itsellä
jotain haaveita minne haluaisi mennä, mutta en tiedä miten se käytännössä
onnistuisi, kun jotkut toivekohteeni ovat vähän Samarian off-road. Katsotaan.
Niin ihmeellisiä johdatuksia on Israelissa ollessa usein ollut, että nytkin
luottaa, että Jumala voi siellä kaikenlaisia juttuja järjestää.
Italialaisten kanssa mennään nyt juuri taas niihin
maisemiin, missä 2016 yksin itsekseni pyörin eli Eilatiin ja Mitzpe Ramoniin.
Nyt näihin kohteisiin on varattu niin vähän aikaa, että olen varmasti
tyytyväinen, että olen käynyt niissä jo ennalta, kun tuolla aikataululla ei
kyllä juurikaan snorklaamaan pitäisi ehtiä tai delfiineja katselemaan. Mutta
ehkä jotain kuitenkin. Tämmöiset asiat eivät nyt ole itselle tällä kertaa
tärkeintä ja kai se siinä sitten selviää että mikä sitä tärkeää on.
Maaliskuun alkuun on tullut myös muita hauskoja yllätyksiä
kuten erään tuttuni mainio nimitysuutinen. Eli vaikka tähän samaan ajankohtaa
osuu myös vuodella vanheneminen, niin juuri nyt ei ehdi itkeskellä ikää ja perheettömyyttä,
kun on onneksi hetkeksi muuta innostavaa ajateltavaa.
Hassu yksityiskohta muuten on että 2016 reissasin matkani
pehmolelukukko Korneliuksen kanssa. Joitain kuvia voi katsoa tämän linkin alaosasta. Kaimastaan Raamatusta tutusta Korneliuksesta sanotaan puolestaan
näin: ”Kesareassa oli mies nimeltään Kornelius, sadanpäällikkö niin sanotussa
italialaisessa joukko-osastossa.” (Apt. 10:1) Kornelius-kukko jää kotiin, mutta
tällä kertaa mennään noita samoja paikkoja ”italialaisen joukko-osaston” kanssa 😃
