Iivo 50 km perinteisellä tyylillä ja minä 5 km. Tänään on
helppo olla iloinen suomalaishiihtäjistä. Viimeisen viikon sisään olen ollut
ladulla 5 kertaa ja olen oikein kiitollinen tästä mahdollisuudesta sekä
terveyden että säiden puolesta. En ole talvifani ollut, mutta kiva, että
jostain kohtaa pystyy siitä tykkäämäänkin. Ja että tämmöinen ihan kunnollinen
talvimeininki, lunta ja aurinkoa.
Pakkasilla on harrastettu myös puiden polttamista
puuhellassa. Kovilla pakkasilla maatilalla on kiva saada pientä lisälämpöä
olohuoneeseen puuhellasta, vaikka keskuslämmitysjärjestelmä ihan toimiva onkin.
Vuodenvaihteessa olleet mökkivieraat innostuivat myös mökin puuhellan
lämmityksestä ja niin sielläkin oleva tulisija sai käyttöä taas pitkän ajan
jälkeen. Ja sitten on voinut katsella tulta pesässä ja nauttia sen elävästä
lämmöstä. Ja ihmetellä, miten joku kylmä ja kuollut puukalikka voi muuttua
tulessa sellaiseksi hehkuvaksi lämmönlähteeksi. Tuli on ihmeellistä.
Monenlaista Jumala on sisimmässä opettanut, korjannut ja
parantanut. Mutta tietyillä alueilla edelleen korjauksia odottelen. Yksi
sellainen alue on tämä tuli. Pidän näitä tulipesiä tässä nyt sydämen
vertauskuvana. Mökissäkin on paljon sisältä korjattu ja muutettu, mutta vanha
puuhella on se, joka on säilynyt. Ja se on ihan kunnossa. Kunhan vain saa
palaa. Niin kuin oma sydänkin. Tuntuu, että vaikka paljon on korjattu, ilman
rakkauden tulta kaikki on tietyllä lailla turhaa. Ja kuinka mahdotonta puiden
onkaan itse syttyä.
Minulle rakkaus on edelleen hyvin vaikea asia. En oikein
ollenkaan meinaa käsittää mitä se on, saada kupletin juonesta kiinni. Jos
yrittää rakastaa, niin sitten jokin on jo mennyt pieleen, kun eihän se
mihinkään yritykseen voi perustua ja vain väsyy yrittämiseen. Toki voin
ajatella Jeesuksen pyyteetöntä uhria ristillä ja ylipäänsä Hänen tuloaan
maanpäälle rakkaudessaan ja jotakin suuntaa siitä saada rakkaudesta. Mutta että
mitä rakkaus sitten on minun arjessani? Aika mysteeri koko homma.
”Älkää olko kellekään mitään velkaa, paitsi että rakastatte
toisianne. Joka rakastaa toista, on täyttänyt lain. Rakkaus ei tee
lähimmäiselle mitään pahaa. Rakkaus on siis lain täyttymys.” (Room. 13:8,10)
Onhan näitä – raamatunkohtia rakkaudesta. Paljonkin, kun se nyt vaikuttaa
olevan ihan oleellinen juttu. Jotakin ihan Jumalan oman sydämen asiaa ja Hänen
luonteensa ydintä. Ja sitten kuitenkin minulle vähän niin kuin käsitteellinen
tyhjiö edelleen. Kuulostaa hyvin tärkeältä ja onhan tuota rakkautta ainakin
kovasti esitetty, kun sen tietää tähän uskovan elämään kuuluvan. Eikä kaikki
ole esitystäkään ollut. Mutta silti kuitenkin takassa ei pala tuli. Sydämessä
ei roihua Jumalan rakkaus. Ehkä joku tuohenpala joskus leimahtaa ja sitten se
taas sammuu.
En tiedä menenkö koskaan naimisiin, mutta eihän se haave ja
toive toistaiseksi poiskaan ole mennyt. Jos joskus naimisiin menisi, olisi
kuitenkin aika hyvä ymmärtää myös vihkimiseen liittyvän peruskysymyksen
sisältö. Eli erityisesti sanat ”tahdotko” ja ”rakastaa” saisi olla
sisäistettynä. Olisi aika tyhmää mennä lupaamaan ja tahtomaan rakastamista, jos
ei edes tiedä, mitä se tarkoittaa. Koen, että tähän mennessä Jumala on tehnyt
paljon jo tahdon alueella. Etten sanoisi että tahdon, ilman että oikeasti
sisimmässäni todella tahdon. Joskus aikaisemmin olisi niinkin voinut tapahtua,
kun asioita on vain tehnyt jotenkin siksi, että niitä vain kuuluu tehdä ilman,
että oma tahto on mukana - ulkoisiin
asioihin mukautuen. Nyt puolet kysymyksestä ymmärrän, mutta tämä rakastamisen
puoli on vielä hämärän peitossa.
Vuosia sitten joku profetoi minulle sanat ”Rakkaus tulee
rennosti ottamalla” ja jotenkin se tuntuu hyvältä ohjeelta edelleen. Luottamus
siihen, että Jumala tämänkin asian voi järjestää ja tulen sytyttää, eikä siinä
omat yritykset mitään auta – ne vain pahentavat tilannetta. Että on sitten vain
juuri niin aito ärsyttävä oma itsensä kuin on, eikä yritä yhtään mitään. Niin
uhkarohkealta kuin se kuulostaakin..
”Sillä rakkaus on väkevä kuin kuolema, tuima kuin tuonela on sen
kiivaus, sen hehku on tulen hehku, on Herran liekki.” (Laul. 8:6)
Maatilan puuhellaan tuli on syttynyt.
