Onpas kiva kirjoitella jotakin tiistaiaamupäivänä.
Viikonloppu oli niin menoa ja eilinenkin vielä iltapäivään asti, että illalla
olin aivan tööt ja tänään menen maatilalle vasta iltapäivällä. Eihän nuo
voimavarat kummoiset ole, kun noin helposti väsyy, mutta kiitos Jumalalle
mahdollisuudesta levätä. Tänään olen saamassa lounasvieraan, joka on tulossa
reilun 200 km päästä ostamaan spelttiä, niin siinäkin sitten pientä poikkeamaan
ihan tavalliseen arkipäivään.
Eli mitäs sitä sitten tiistaiaamupäivällä voisi kirjoitella?
Jos vaikka siitä ihmiskokeesta, minkä aloitin 1 v 1 kk sitten. Sehän oli
facebookista poistuminen oltuani siellä ensin 7 vuotta aika aktiivisena
käyttäjänä tai ainakin aktiivisena toisten päivitysten katselijana. Ja kyllä
itsekin aina silloin tällöin sinne omalle seinällekin jotain laitoin. Ajattelin
kokeilla olla ainakin vuoden pois facebookista ja katsotaan sitten tilannetta
uudelleen.
-
Nyt on vuosi takanapäin ja mitkä ovatkaan kokeen
tulokset ja johtopäätökset?
Ensimmäiset pari viikkoa tuntui vähän oudolta, ettei enää
ollutkaan facebookkia käytössä. Ehkä jopa epäileviä ajatuksia, että oliko tämä
nyt sittenkään hyvä juttu lähteä sieltä. Ja ehkä sellaista maneeria, että
meinasi mennä katsomaan fb:sta jotain ja sitten muistaa että aijuu, en voikaan.
Tätä vaihetta ei kuitenkaan kestänyt kauaa ja sinänsä irrottautuminen oli
helppoa. Tuttujen ihmisten kanssa on kaikki muut mahdollisuudet olla
tekemisissä ja puolituttujen kissankuvat oli juuri sitä mistä eroon halusinkin,
eikä niitä ole yhtään ikävä. Myöskään ei tarvitse törmätä ikäviin
keskusteluketjuihin, joista tulee vaan paha mieli, jos jotakin haukutaan tms. Ja
nyt kun näkee ihmisiä livenä, voi kysyä oikeasti että mitä sinulle kuuluu ja se
on aito kysymys, kun ei oikeasti tiedä mitään fb-kuulumisiakaan.
Toki sitten on niitä asioita mistä jää paitsi eli
mahdollisuudet tiedottaa vaikka jostain tapahtumista ja muunlainen
tiedonsaanti. Itse esimerkiksi sain fb:n kautta tietoa Israeliin liittyvistä
asioista ja uutisista, kun niitä jotkut aktiivisesti sinne laittoivat. Oma
aktiivisuus ei ole samalla lailla riittänyt nyt tiedonhakuun ja joistain jutuista
on enemmän pihalla. Mutta ei nyt sitten kuitenkaan liian pihalla ja ajattelen,
että kyllä ne tärkeät uutiset ja asiat minutkin saavuttaa, vaikka sitten
hitaammalla aikataululla. Eli lopputuloksena näen facebookista lähtemisen
hyödyt suurempana kuin haitat eikä ole tarkoitusta sinne uudelleen olla
liittymässä. (Toki never say never, mutta juuri nyt en ajattele, että tämän
vuoden kokeen jälkeen olisin sitten jo rientämässä takaisin.)
Asiassa on sitten kuitenkin toinen puoli, mikä ei mennyt
toivotulla ja oletetulla tavalla. Netissä viettämäni aika ei ole nimittäin
vähentynyt ehkä ollenkaan. Älypuhelinta tulee räplättyä kenties aivan yhtä
paljon kuin silloin, kun selasin sillä facebookkia. Vaikka olen vapautunut fb-addiktiosta,
puhelimessa olen aivan yhtä kiinni kuin ennenkin ja vain selatut sivut ovat
vaihtuneet. Enkä voi sanoa, että edes sisällöltään parempaan suuntaan, vaan
melkein päinvastoin. Tuntuu itsellekin vähän oudolta, mutta kävi niin että
fb:sta lähdön jälkeen aloin pian katsella youtube-videoita paljon enemmän ja
niistä erityisesti suomalaisten nuorten aikuisten(tubettajien) tekemiä youtube-kanavia.
Ja sitten olen koukuttunut niihin ja nyt seuraan täysin tuntemattomien ihmisten
myday-videoita niiden puolituttujen kissankuvien sijaan. Että oi voi. Vähän
semmoinen ojasta allikkoon meininki kyllä. Näissä suosittujen suomalaisten
tubettajien videoissa koukuttavaa on se, että videot on tosi hyvin tehty, siis
todella laadukasta editointia. Samalla pääsee sukeltamaan nuorten aikuisten
elämään ja tietyllä lailla arvostan heidän avoimuuttaan ja rohkeuttaan olla
omana itsenään esillä tuolla tavalla. Eli tavallaan hyvin kiinnostava ilmiö,
mutta ei minun silti niihin nyt koukkuun pitänyt jäädä ja kovin paljon niihin
aikaa käyttää.. Mutta sitten vaan kun on yksin ja väsyneenä kotona, niin
kuinkas siinä sitten alkaakin vain videot pyörimään, kun ei muka muutakaan
jaksa.
Niin. Pointti oli nyt tunnustaa tämä riippuvuus ja huomio,
etten omin voimin pääse tästä irti. Haluaisin käyttää enemmän aikaa rukoukseen
ja haluaisin että mielessäni pyörisi Jumalan valtakuntaan liittyvät asiat ja
ihan omat tavalliset jutut, eikä tubettajien mydayt. Ja että voisiko rentoutumiseen
löytyä vielä jotain muuta tapaa kuin netin kautta tulevat asiat? Toki löytyyhän
sieltä erilaisia raamattuopetuksiakin, mutta täytyy myöntää että väsyneenä en
pysty keskittymään niihin. Nettiaddiktio on siinäkin mielessä hankala että
tarvitsisi tulla kohtuus, totaalikieltäytyminen ei onnistu, kun tietokone ja
netti kuitenkin kuuluu arjen asioidenkin hoitamiseen ja normaaliin tiedotukseen.
Vähän sama kuin jossain lohtusyömisessä, että pitäisi löytyä tasapaino, vaikka
ruokailemista ei olekaan tarkoitus kokonaan lopettaa.
Taistelu on mielen maailmasta ja siitä mitä siellä pyörii –
Jumalan asiat vai maailman asiat. Haluaisin olla enemmän seuraajana Jeesus-kanavalla
ja katsoa ja kuunnella mitä sieltä tulee, kuin näillä muilla kanavilla, joiden
kevyt sisältö viihdyttää mieltäni, mutta ei oikeasti anna mitään rakentavaa.
Joku netti/älypuhelinpaasto olisi varmasti hyvä tässä kohtaa, taidan sen nyt
ottaa ohjelmaan (Jeesus annathan voimaa siihen..).
”Kaikki on minulle luvallista, mutta kaikki ei ole hyödyksi.
Kaikki on minulle luvallista, mutta minä en anna minkään hallita itseäni. Ruoka
on vatsaa ja vatsa ruokaa varten, ja Jumala tekee lopun näistä molemmista.
Mutta ruumis ei ole haurautta vaan Herraa varten, ja Herra on ruumista varten.”
(1. Kor. 6:12-13)
