En tiedä, koska olen viimeksi kirjoittanut keskellä viikkoa.
Viimeinen viikko on mennyt sairaskertomuksen merkeissä, joten siinä vähän syytä
tämmöiselle arkena päiväsaikaan kerrostalossa ihmettelylle. Viimeksi kertomani
korvanhumina- ja somisepisodi tuli ihan hyvään päätökseen. Mutta sitten heti
perään alkoi flunssa, joka jatkui parhaimmillaan 39 asteen kuumeella. Nyt on
kuume pois ja muuten ihan hyvä olo, paitsi että jotain päänsärkyä pukkaa. Tässä
siis sairaskertomus viimeisen 7 päivän ajalta.
Voisi kuvitella, että viikossa ei sitten kauheasti muuta
kuin sairastusta ollutkaan, mutta tämä ei ole koko totuus. Kaikesta huolimatta
omaksi ja ihmeeksi minulle itsellenikin pääsin hyvävointisena lähtemään
tapahtumaan, joka osoittautui todella tärkeäksi jutuksi. Olin jo aika lailla
päättänyt, että jätän flunssan ja voimattomuuden takia väliin tämän 270 km
päässä olleen tapahtuman. Mutta sitten voinnissa tuli yllättävä paraneminen ja
sain yliluonnollisen halun, innostuksen ja voiman lähteä ajamaan ja
osallistumaan tuohon juttuun, millaisessa ei koskaan aikaisemmin ole ollut ja
mistä en etukäteen tuntenut kuin yhden henkilön. Vaikka yhden yön reissulta
kotiin palatessa kuumemittari näytti 39 ja ajomatka takaisin oli tosi
raskas, olen edelleen hyvin tyytyväinen ja kiitollinen, että sain tämän reissun
kuitenkin käydä tekemässä.
Missä ihmeessä siis olinkaan viikonloppuna? No sellaisessa
ihmeessä kuin valtakunnallinen kristittyjen viljelijöiden kokoontuminen.
Minulle siis ensimmäinen kerta tämmöisessä mukana ja olipa todella mahtavaa.
Siksi, että Jumala oli siellä niin mukana ja tulin todella siunatuksi ja
hoidetuksi.
Tasan 7 vuotta sitten, tammikuun lopussa lopetin työt erään viljelijäjärjestön
palkattuna työntekijänä, enkä sen jälkeen ole tainnut osallistua mihinkään
viljelijöille suunnattuun tilaisuuteen muuta kuin EU-tukikoulutuksiin. Ei vaan
ole ollut kiinnostusta ja motivaatiota ja kokemus ulkopuolisuuden tunteesta on
tullut jo etukäteen. Vaikka viimeiset 7 vuotta olen periaatteessa ja
taloudellisesti myös ihan käytännössä ollut päätoiminen maa- ja metsätalousyrittäjä,
niin onhan tämä arjen elämä sitten paljon ihan muuta. Eikä vähiten siksi, että
omat mahdollisuudet päättää maatilan asioista ovat olleet aivan olemattomat.
Mutta eihän tuo kiinnostuskaan mitään huippua ole ollut, että helposti olen
antanut periksi ja muiden juttuja sitten hoidella. Nyt sitten olen
viljelijäpäivillä, joissa ensimmäistä kertaa elämässäni koen vahvaa yhteyttä
muiden viljelijöiden kanssa ja Jumala jotenkin hoiti paljon tätä ”viljelijäidentiteettiä”
tuolla. Tämä oli kuin jatkumoa hyvin monille asioille - niillekin mitä silloin palkkatyöaikana tapahtui.
Yhdessä vaiheessa jakaannuttiin alueellisiin pienryhmiin
juttelemaan. En ole missään kokenut tulleeni niin ymmärretyksi täysin vieraiden
ihmisten taholta, kuin tuossa tilanteessa elämäntarinaani kertoessani. Harvassa
ovat muut ihmisryhmät, joilla sukupolvelta toiselle siirtyvät samassa paketissa
kotitalo, maaomaisuus, kiinteistöt ja yritystoiminta. Taloudellisen puolen
siirtämisen suunnitteluun ja vaihtoehtoihin apuja kyllä löytyy ja niitä yleensä
aktiivisesti etsitäänkin, mutta muissa asioissa perhekunnat ovat aika lailla
oman toimintakulttuurinsa varassa. Hommat voi hoitua hienosti tai vähemmän
hienosti. Toisten viljelijöiden myötätunto omasta surusta aihepiiriin liittyen
oli hyvin hoitavaa. Eikä vain pelkästään myötätunto, että että sitten nämä isännät ja emännät vielä rukoilevat puolestasi..
Niin paljon kaikenlaisia hienoja juttuja sisältyi siihen
vajaaseen vuorokauteen, jonka tuossa tapahtumassa vietin. Ja näitä tapaamisia
on sen verran harvoin, että varmasti oli tärkeää, että olin paikalla nyt, kun
seuraavasta mahdollisuudesta ei ole vielä tietoa. Ainakin Jumala on hoitamassa
ja virvoittamassa juuri tuolla paikalla olleita ja minäkin sain siitä omat
pisarani. Siitäkin huolimatta että jälkimmäisenä päivänä kuume alkoi jo vaivata
ja olin aika väsynyt.
Hauska yksityiskohta oli myös, että ruokapöytäkeskustelussa
mainitsin eräällä toisella puolella Suomea asuvalle emännälle kirjoittavani
blogia, joka sai alkunsa kesäkanoista. Tämä rouva kertoi, että hän on joskus
aikanaan omat kanat ottaessaan päätynyt lukemaan jotain blogia missä oli kanoja
ja hengellisiä vertauksia, joten aika todennäköistä on, että näillä sivuilla
tämä emäntä oli käynyt ja nyt kirjoittajan tapasi. J
Päätetään tämä teksti nyt kristittyjen viljelijöiden esitteessä
olleella Sanan kohdalla Jer. 29:11:
”Sillä minä tunnen
ajatukseni, joita minulla on teitä kohtaan, sanoo Herra. Ne ovat rauhan eivätkä
tuhon ajatuksia – minä annan teille tulevaisuuden ja toivon.”
