Jotakin pientä päivitystä kesäkuun alkuun. Tänään tulee
täyteen 7 vuotta asumista tässä asunnossa. Se ei tosin tunnu miltään suurelta
merkkipaalulta, mutta näin ne vuodet vierivät ja toki olen kiitollinen kodista
edelleen. Vaikka ajattelen, että voisin kyllä vielä muuallakin asua ja tämä on
nyt ollut tämmöinen vaihe. En koe tarvitsevani mitään suurempaa tai hienompaa,
mutta en nyt mielestäni tässäkään niin kiinni ole, etteikö tästä voisi
muuallekin vielä lähteä. Rauhallisesta kerrostaloelämän
helppoudesta ihan hyvällä sijainnilla olen saanut nauttia. Välillä tulee vain
olo, että tämä on vähän tylsää. Mutta en valita, se on vain toteamus.
Historiallisen lämmin ja kuiva toukokuu on takanapäin.
Talviturkki tuli heitettyä jokeen viikko sitten, ja muutenkin lämmöstä olen paljon
nauttinut. Kylvöt tulivat valmiiksi reilu viikko sitten. Mutta onhan nuo pellot
ja luonto ylipäätään tosi kuiva. Joka päivä katselee monta kertaa sääennusteita,
että eikö jo sadejaksoa olisi näköpiirissä. Ja onhan se rukouksissakin ollut.
Vaan eipä se tilanne aikanaan murehtimisella parane, joten otetaan mitä
annetaan. Kieltämättä poikkeuksellinen tilanne pelloilla jälleen. Viime syksy
oli niin vaikea puintien kanssa, ja nyt sitten tämmöinen selkeä alkukesän
kuivuus. Viimeksi taisi sataa 1.5. eli kuukausi on mennyt käytännössä sateetta.
Mökkiläiset kävivät asustelemassa muutamia päiviä mökissään
ja siinä oli kivoja hetkiä. Hauska pieni vierailu oli myös, kun maatilalla kävi
kahvilla (tai siis teellä) uskoontullut irakilaisperhe + 1 kristitty
iranilainen. Syksyn 2015 turvapaikanhakija-aalto löi vihdoin laineita ihan
maatilallekin asti näiden melko tuoreiden uskovien muodossa. Eräs suomalainen
tuttuni heitä oli kuljettamassa kevätajelulla pitkin maalaisteitä, ja niin
poikkesivat sitten farmillakin, kun satuttiin törmäämään kesken kävelylenkkini.
Ja sitten on ollut valmisteluja kesäyllätystä varten. Pieniä
paperitöitä, pientä rakentelua ja pieniä hankintoja. Jotakin mitä sitten ensi
viikolla pitäisi tapahtua, kun kaikki on valmista. Se salaisuus paljastetaan
seuraavassa kirjoituksessa.
Yleisesti ottaen viime aikoina on puhutellut pyhyys, pyhä
elämä, erottautuminen maailmasta Jumalan tarkoittamalla tavalla. En siitä
oikein muuta edes osaa sanoa, mutta jotenkin vain pyhyys on se sana mikä nyt
puhuttelee. Että uskova ihminen on Pyhä Hengen temppeli ja Jumala on
tarkoittanut että Hänen temppelinsä on pyhä ja puhdas. Ja toki vain Hänen on
Pyhä Henkensä voi sen pyhyyden ja puhtauden antaa. Mutta itsekin niin paljon
horjuu jotenkin eri puolilla, ammentaa milloin mistäkin lähteestä, vaikka
Raamatussa sanotaan, että ”puhdasta ja tahratonta jumalanpalvelusta Jumalan ja
Isän silmissä on käydä katsomassa orpoja ja leskiä heidän ahdingossaan ja varjella itsensä niin, ettei maailma
saastuta.” (Jaak. 1:27)
