Kylväjä lähti kylvämään

Kiitos Jumalalle lepopäivästä, erittäin hieno keksintö. Onneksi en tiennyt etukäteen, että tästä kylvöajasta tulee tällainen. Toinen kausityöntekijämme ei sitten ollenkaan pystynyt osallistumaan kylvöihin. Kuvitteluni oli, että nämä kaksi työntekijää hoitavat kylvöistä suurimman osan, isä 82-v sen mukaan mitä jaksaa, siskoni sen mitä lastenhoidolta joskus ehtii ja minä ihan pikkuisen, että pysyy muistissa miltä siellä pellolla näyttääkään. Maanantaina tuli tieto, että homma meneekin vähän toisin. Ja nyt ainakin erittäin hyvin muistan miltä siellä pellolla näyttää.

Kiitos Jumalalle näistä aivan ihanista ilmoista. Olen jaksanut yllättävän paljon, kun on ollut näin ihanan lämmintä. Tällaista näin pitkää hellekausikylvöä en muista koskaan kokeneeni. 2/3 pelloista on nyt kylvetty. Olen vain ihmeissäni, että miten tämä nyt taas meni näin, että näin paljon traktorissa olen. Ja siinä se sitten kuitenkin on mennyt ihan hyvin ilman suurempia ahdistuksia. Vaikka kireyksiäkin on ollut ilmassa, meininki on ollut yllättävän rento mielestäni. Toinen työntekijä on hyväntuulisena tehnyt pitkiäkin päiviä, isä 82-vee on jaksanut yllättävän hyvin, vaikka alussa näytti että tämä vuosi on hyvin erilainen hänen jaksamisensa suhteen. Siskoni on jonkunverran ehtinyt hommiin, kun lapset ovat olleet muualla hoidossa ja minä olen ylittänyt itseni.

Eniten kylvöissä on häirinnyt niska-hartia -ongelmat. Olen koittanut valita vähiten traktoria hypittäviä työlajeja, mutta silti korvien soiminen on pahentunut ja se on niin tylsää. Muuten on välillä ollut ihan kivaakin. Jotenkin draivia on tullut enemmän sisältäpäin eikä ulkonaisena pakkona ja siksi ei ole ollut mitenkään ahdistavaa tänä vuonna. Mutta kyllä tämä kuvio on silti paljon kysymyksiä ja ajatuksia herättänyt. Ei niistä nyt sen enempää kuitenkaan tällä kertaa.

Tuntuu, että toukokuussa voisi työllistää armeijan täällä maatilalla. Yhtäkkiä olisi niin paljon tekemistä, ja sitten kaikki muu jää peltotöiden takia tauolle, kun muuhun ei ehdi. Talonmaalaus, puutarhatyöt, kasvimaat, ikkunanpesut ja ties mitkä kaikki jäävät totaaliselle tauolle viikoiksi, kun kukaan ei ehdi mitään muuta kuin ajattelemaan kylvöjä tai toipumaan niiden aiheuttamasta väsymyksestä.

Eli kuluneella viikolla ohjelmassa oli vain kylvöt. Ja Raamattupiiri, kun siellä halusin kuitenkin olla. Mutta ei sitten muuta. Koko kylvöajan olen elänyt täältä mökiltä käsin, mikä on ollut ihan kätevää, kun on ollut näitä poikkeuksellisen pitkiä työpäiviä. Jossain vaiheessa ensi viikkoa siirryn takaisin kerrostalolle, kun mökkiin on tulossa viime kesältä tutut asukkaat. Se on oikein kiva juttu ja siihen mennessä tämä kylvökausikin pitäisi olla jo ohi.

Tällaista kylvöaikavuodatusta siis tällä kertaa. Hämmentyneenä, mutta kiitollisena voimasta ja siunauksen tunnusta, mikä tässä on ollut kuitenkin koko ajan.

”Kuulkaa siis te vertaus kylväjästä: Kun joku kuulee valtakunnan sanan eikä ymmärrä, niin tulee paha ja tempaa pois sen, mikä hänen sydämeensä kylvettiin. Tämä on se, mikä kylvettiin tien oheen. 
Mikä kallioperälle kylvettiin, on se, joka kuulee sanan ja heti ottaa sen ilolla vastaan; 
mutta hänellä ei ole juurta itsessään, vaan hän kestää ainoastaan jonkun aikaa, ja kun tulee ahdistus tai vaino sanan tähden, niin hän heti lankeaa pois. 
Mikä taas orjantappuroihin kylvettiin, on se, joka kuulee sanan, mutta tämän maailman huoli ja rikkauden viettelys tukahuttavat sanan, ja hän jää hedelmättömäksi. 
Mutta mikä hyvään maahan kylvettiin, on se, joka kuulee sanan ja ymmärtää sen ja myös tuottaa hedelmän ja tekee, mikä sata jyvää, mikä kuusikymmentä, mikä kolmekymmentä." (Matt. 13:18-23)

Töyhtöhyypän pesien bongailu/kiertely on yksi traktorista käsin tehtäviä harrastuksia.