Syystuulten innoittamana blogin kirjoittaja päätti uudistaa hiusmalliaan. Tässä raporttinsa tapahtuneesta:
Olen jo jonkun aikaa hautonut päässäni kampaajalle menemistä. Minulla ei ole täällä kesäasuntokaupunkialueellani mitään vakiokampaajaa, jolla kävisin. Viime keväänä siskoni häiden takia käytiin isommalla porukalla kampauksissa yhdessä paikassa ja kun kampauksista tuli tosi hyvät, niin ajattelin, että voisin kokeilla mennä nytkin sitten sinne hiusten leikkaukseen. Eipä siinä mitään, varasin ajan ja menin tänään paikanpäälle.
Kohta sitten tuolini luo saapui hiusstylistin näköinen 50+ ikäinen hiusstylisti mies. Hän hypisteli haiveniani, syynäsi nupin muotoa ja kertoi sitten mistä kohtaa leikataan ja mikä väri hiuksiin laitetaan. Seuraavassa vaiheessa huomasin istuvani väriaineet päässä ja näyttäväni selkeästi kanalta:
Kun leikkauksen aika tuli, kampaaja leikkasi hiukset juuri siitä kohtaa kuin kouluttaja oli näyttänyt. Leikkauksen aikana kouluttajastylisti kävi tarkkailemassa työn edistymistä. Koitin esittää hiukan toisenlaista mielipidettä leikattavaan hiustenpituuteen, mutta sain kommentiksi, että silloin tulisi helposti lipputangonnuppiefekti. Että noin pitkä näyttäisi silloin lipputangonnupilta. Olin vaiennettu.
Sain lopputuloksen, joka oli ehdottomasti ihan kiva. Tosin hiukseni ovat olleet siinä tilassa, että huonommaksi ei voi mennä. Tyyli oli kyllä vähän sinnepäin, mitä olin ajatellut. Mutta kuitenkin tässä kaikessa oli mielestäni jotain vähän hämärää. En kokenut tulevani kunnolla kuulluksi, kampaajanainen oli täysin kouluttajan ohjeistuksessa, hän ei pystynyt tekemään toisin enkä minä sitten alkanut esittämään kampaajalle mitään, koska näin hänen olevan stylistin nuorassa. Kouluttaja taas oli semmoinen tapaus, ettei hänelle uskaltanut mitään vastaan sanoa tai tosiaan sitten oli lipputangonnuppi. Vihjeen outoon tyyliin sain, kun kampaaja jossain vaiheessa mainitsi jotakin kampaamoketjun ideologiasta.
Kotona menin heti uudella tukalla nettiin kampaamon sivuille. En ollut käynyt niillä varausta tehdessäni, vaan nyt vasta ensimmäistä kertaa. Sieltähän tämä kaikki sitten paljastui. Siellä kerrottiin, että tässä kampaamoketjussa sovelletaan täydellisesti hiusmaailman tunnetuimman henkilön ja elävän legendan ideologiaa. Ketjun kouluttajat ovat osa kansainvälistä tiimiä ja he pitävät yllä henkilökunnan jatkuvaa trenditietoisuutta tämän elävän legendan ideologian mukaisesti. Kansanvälisillä sivuilla hiusmalliston ideologia oli ilmaistu mm. termin ”Our Credo” (=Uskontunnustuksemme) alla.
Nyt en sitten enää yhtään ihmettele, kuinka en tullut kampaamossa kuulluksi. Ajattelemani hiusmalli ei kuulunut tämän kampaamoketjun tunnustuskirjoihin. Homma toimi ylhäältä alaspäin, asiakas ottaa sellaiset hiukset, kuin gurunsa ovat ajatelleet. Asiakas ei tässä liikkeessä voi ajatella muuta kuin tietyissä rajoissa. Sain hyvät suklaakahvit, hiuspohjanhierontaa, ookoo leikkauksen ja värin, mukavan kampaajanaisen palvelun sekä kansainvälisten trendien hintaisen kuitin. Sisälle jäi kuitenkin jyrätty olo.
Tässä kampaamossa oli sitten tämmöinen ideologia. Tajusin kyllä äkkiä, että vastaan ei kannata sanoa. He ovat oppinsa saaneet ja sen mukaan menevät eikä siinä mitään. Ihan voin suositellakin kampaamoa, kyllä tukka hyväksi tuli. En vaan käsittänyt, että voisin kampaamossakin törmätä ylhäältä saneltuun ideologiaan. Olen niin väsynyt siihen, kun jatkuvasti törmää näihin ylhäältä saneltuihin ideologioihin. Hengellisissä piireissä siis tietysti.
Tänä kesänä olen ollut oikeastaan kunnolla tekemisissä vain yhteen tunnustuskuntaan kuuluvien uskovien parissa. On niin paljon rakkaita uskovia veljiä ja sisaria, jotka kuuluvat tähän yhteen isoon tunnustuskuntaan. Kovin mielellään olisin kaikkien heidänkin kanssa niin paljon enemmän tekemisissä. Mutta sitten on se sen tunnustuskunnan oppi-isän maku ja kaava, jota vaan en meinaa pidemmän päälle jaksaa. Se jossakin joskus aikoja sitten määritelty ideologia, jonka koulutetut oppikouluttajat tietävät ja joka toimii ylhäältä alaspäin ja joka antaa kaikille jäsenille saman sivumaun. Se, jota yhtään ääneen ihmetellessään on heti lipputangonnuppi. Se, missä vapaus on mahdollista vain ideologian antamissa puitteissa, jotka ovat paljon ahtaammat kuin Raamatun puitteet seurakuntaelämälle. Se, joka aikanaan on ollut valtava askel vapauden suuntaan, mutta josta sen jälkeen on tullut raskas kahle. On helpottavaa lähteä hetkeksi pois, kun sitten kumminkin sisimmässä on aina se ideologialla jyrätty olo.
Talvipaikkakunnallani menen varmaan tästä toivuttuani tutulle kampaajalle. Yksityisyrittäjälle. Hänelle uskallan kertoa millaiset hiukset haluaisin. Hän varmasti kuuntelee ja tekee parhaansa. Siellä ei höngi niskaan hiusmaailman kuuluisimman gurun henki. Saan varmasti lähteä hänen kampaamostaan pois juuri niin lipputangonnupin näköisenä kuin haluan. Kenties onnellisena lipputangonnuppina.
P.S. Jouduin pakon sanelemana vielä koneiden kanssa pellolle heti kampaamon jälkeen. Sinne meni loppukin siitä mahdollisesta hyvästä olosta mitä kampaamokeikalta jäi. Mutta varmaan siis hyvä näin, koska jos olisin saanut sellaiset hiukset kuin olisin halunnut, sen jälkeen koneiden kanssa vähtääminen olisi tietysti tuntunut vielä kamalammalta. Menetettävää olisi ollut paljon enemmän. Onnellisten hiusten aika ei ollut vielä tänään.
