Tämä kevätkausi on ollut elämässäni vähän erilainen kuin useampi aiempi vuosi. Hain ja sain opintovapaata palkkatyöstäni ja olin sen seurauksena 3 kuukautta Raamattukurssilla. Tarkoitus oli saada tauko elämän normaalipyöritykseen ja se ihan siinä toteutui. Kolmen kuukauden hautomisen jälkeen kuoriutui myös toinen päätös ja se oli sellainen, että irtisanouduin palkkatyöstäni kokonaan. 8 vuoden ajan olin noin 7,5 kk vuodesta tässä samassa palkkatyössä maatalousalan järjestössä. Eikä sitten kuitenkaan ollut mitenkään ihan helppoa päättää irtisanoutumisesta. Mutta nyt se on tehty. Ei tarvitse enää stressata niillä asioilla, mitä siihen työhön liittyi. Olla vain kuin Ellun kana.
Kyllä sekin on Jumalan ihme, että nyt pystyin tähän irtisanoutumiseen. Ja siihen, että vaikka nyt ei ole mitään muuta tämän maatilan lisäksi tiedossa, niin on vain ihmeellinen rauha. Pitkään ajattelin, että sitten irtisanoudun, kun ilmaantuu jotain tosi huippu mielenkiintoista minne menen mukaan. Ja ajatus siitä, että olisin vain täällä maatilalla ja vanhempien päivittäisessä läheisyydessä oli aivan mahdoton. Nyt kuitenkin mieli on muuttunut niin, ettei tämä olekaan enää kamalaa. Ja juuri nyt koen vielä jotain sellaista väsymystä, etten mihinkään kovin työllistävään uuteen juttuun ihan heti haluaisikaan mukaan. Haluaisin vain kerätä voimia ja levätä. Olla kuin Ellun kana.
Tässä nyt sitten vain ihmetellään, että mitä Jumala tekee ja koitetaan muuten arkiaskareita hoidella. Ja ihan itsekin miettiä, mitä se uusi voisi olla. On hauskaa huomata, että jostain pukkaa edes pientä innostuksen versoa myös käytännön asioiden tekemistä kohtaan. Onhan se mulle edelleenkin vaikea alue, mutta jos tässä jotain positiivista olisi kuitenkin havaittavissa. Siinä vaiheessa ainakin on tapahtunut ihme, kun blogin kirjoittamiset jäävät vain sen takia, kun on niin kiva muuten vain siivota ja laittaa ruokaa ja puuhastella käsillään kaikenlaista. Ja silloinkin on tapahtunut ihme, kun jotenkin uskovien piireissä on tullut jotenkin enemmän toimintaa ja yhteyksiä itsellekin, ettei tarvitse täällä enää valitella kaikenlaisia epäkohtia vaan onkin käytännössä mukana rakentamassa seurakuntaa. Yhdessä muiden kanssa. Suurimpia muutoksia odotetaan siis eniten oman korvieni väliin. Molemmissa asioissa :) .
Mutta nyt on vain jotenkin ihmeellinen rauha sisimmässä. Tuleva kylvöaikakaan ei ainakaan tänään stressaa – ihme sekin. Kiitos Jeesus kaikista näistä valtavista ihmeistä!
