Valittelin joskus viime kesänä täällä blogissakin niska-hartiavaivojani. Jatkan nyt vähän siitä teemasta. Vaivat ovat jatkuneet, kun en niille varsinaisesti ole yhtään mitään tehnyt. Tai siis olen jatkanut vain istuvaa elämääni ja samalla jatkanut kipujen elämää. Ajattelin etukäteen, että kun Raamattukurssin ajaksi pääsen kolmeksi kuukaudeksi pois tietokoneelta, se auttaisi. Mutta ei se auttanut, kun sielläkin tuli vain niin istuttua, ei tietokoneella mutta muuten.
No, Raamattukurssin jälkeen ajattelin, että menen sitten johonkin höyhennykseen. (Hierojilla olen käynyt satunnaisesti, muttei niistä varsinaista apua ole ollut, ehkä pientä lievitystä hetkeksi.) Menin nyt viikko sitten yhdelle osteopaatille. Hän sanoi kuinka heti näkee, että hartialihakset ovat todella jännittyneet. Kaulalihakset ovat myös aivan kireät. Ja sitten selkärangassa on skolioosia eli se on mutkalla jostain kohtaan. Osteopaatti piti ihmeenä sitä, että kipuja ja vaivoja (esim. päänsärkyä) ei ole enempää, vaikka lihasjumit ovat näin suuret. Selkärangan kierous ei kuulemma näytä synnynnäiseltä vaan jotenkin toispuoleisesta elämästä tulleelta, siis että on toisella puolella heikommat lihakset kuin toisella tai jotain sellaista.
Ja sit tarttis vaan saada aikaiseksi liikkua.. ja olla ryhdikäs. Onhan se ihmeellistä että ihminen voi istumatyössä tulla niin huonoon kuntoon ettei jaksa istuakaan – siis ryhdikkäästi tai olla muuten ryhdikäs. Mutta näin se vaan menee. Enkä vissiin ole ainoa tässä maassa, jolla on niska-hartiavaivoja. Miten se liikkuminen vain on niin vaikeaa. Silloin kun on istumatyössä. On nurinkurista että ihminen työkseen istuu ja vapaalla pitäisi sitten kauheasti vastapainoksi liikkua. Luonnollisempaa olisi arkinen liikunta. Toivottavasti tässä ”uudessa elämässä”, jossa ei ole toimistotöitä olisi edes vähän enemmän liikuntaa. Siis että se vaan jostain tulisi kivalla tavalla eikä pakolla kun se vain ei minulla toimi. Tykkään esim. käydä uimahallissa ja jumpassa – noin pari kertaa vuodessa.. Yksin vain ei meinaa saada mitään aikaiseksi.
Tämä velttous ja kierous herättää kaikenlaisia ajatuksia. Kun jotenkin tuntuu, että sen lisäksi että selkäranka on veltto ja kiero, sitä on sellainen muutenkin. Siis koko olemus. Kieroonkasvamista olen ajatellut useinkin. Että Raamatusta löytyy sellainen malli, johon voi omaa elämäänsä verrata ja huomata sitten kuinka kierossa se on ja mistä elämän kivut johtuvat. Minä en aiemmin tiennyt, että selkärankani on kierossa, tiesin vain että on kipuja. Ilman Jumalan Sanaa en taas tietäisi, missä kohden elämäni on kierossa. On helppo ajatella, että oman elämän moraali on ookoo, esim. jos noudattaa niitä sääntöjä ja käyttäytymismalleja, joita omassa lapsuudenkodissa on ollut. Ja kuitenkin sieltä on voinut saada ja on todennäköisesti saanut vääriäkin malleja. Esimerkkejä löytynee yhtä paljon kuin on perheitäkin. Joku esim. on voinut kotona oppia, ettei saa valehdella ja varastaa, mutta sitten esiaviolliset suhteet ja humaltuminen on ookoo. Joku on voinut oppia että rahanahneus verhottuna äärimmäiseen säästäväisyyteen on hyvä juttu. Joku on voinut oppia että on syntiä nauttia elämästä. Jne jne. Kaikki kieroutumat aiheuttavat kipuja ja ongelmia elämään. Ajattelisin, että vain rehellinen oman itsensä tutkiskelu Raamatun äärellä voi avata näitä lukkoja. Tai onhan sekin aina Jumalan ihme, että kukaan edes vaivautuu tällaisia miettimään. Että ensin saa huomata, että on syntinen ja tarvitsee Jeesusta syntien sovittajaksi. Sen jälkeen voi tapahtua muutakin rangan suoristumista, kun Jumala siinä auttaa ja Pyhä Henki paljastaa asioita, joissa on kieroutumia.
Toinen asia on sitten tämä liikunta. Sitä ei itsellä liikaa ole ollut fyysisesti eikä myöskään oikein muutenkaan. Tarkoitan tällä muulla semmoista palvelevaa rakkautta, johon Jeesus omiaan kehottaa. Hengellisyys on nykyään monesti niin paljon istumista ja pään tietoa. Tämä on tietyllä lailla paha yleistys, koska onhan paljon ihmisiä, joita Jumalan rakkaus toisia kohtaa laittaa toimimaan monella lailla. Tästä huolimatta näen kuitenkin myös paljon penkeissäistumiskristillisyyttä. Että siitä uskovat tunnistetaan uskoviksi, kun he istuvat kauheasti erilaisissa tilaisuuksissa ja koulutuksissa. Ja kuitenkin Raamatun sanoma on toiminnallinen ja palveleva rakkaus: ”Älkäämme rakastako sanalla tai kielellä, vaan teossa ja totuudessa.” (1 Joh. 3:18) ”Jos veli tai sisar on alaston ja jokapäiväistä ravintoa vailla ja joku teistä sanoo heille: ”menkää rauhassa, lämmitelkää ja ravitkaa itsenne”, mutta ette anna heille ruumiin tarpeita, mitä hyötyä siitä on? Samoin uskokin, jos sillä ei ole tekoja, on itsessään kuollut.” (Jaak 2:15-16).
Kaikki kehotukset Raamatussa ovat mielestäni hyvin konkreettisia ja toiminnallisia, ja sitten niitä kuitenkin niin istuen vain kuunnellaan ja siinä melkein kaikki. Olen vähän sitä mieltä, että Seurakuntaruumiskin kärsii skolioosista ja velttoudesta. Mutta Ruumis taas koostuu yksilöjäsenistä ja minä itse täällä olen ainakin malliesimerkki jokseenkin toimimattomasta uskovasta. Mieluiten istun ja kuuntelen puheita. Ja sitten kärsin istumisen tuottamista vaivoista..
Jotenkin ei voi muuta kuin rukoilla että Jumala muuttaisi sydäntä. Että tulisi palveluhalua ja rakkautta sydämeen, joka on niin kylmä ja kova. Että oikeasti välittäisi ihmisistä. Että edes jotenkin haluaisi jotakuta joskus auttaa – siis sydämestä eikä velvollisuudentunteesta tai periaatteista johtuen. Onhan tämä elämäni niin perin itsekästä, kun sitä rehellisesti katsoo.
P.S. Erinäiset kukot ovat tuoneet hauskoja pieniä hetkiä tähän kylvöajan vähän raskaaseen aikaan. Eilen kuulin naapurin kukon kiekumista. Se oli hauskaa. Ja pari päivää sitten kun astuin illalla ulos yhdestä hengellisestä tilaisuudesta (jossa olin ollut istumassa veltosti kovilla penkeillä) näin juuri nousemaan lähdössä olevan kuumailmapallon, jossa luki isolla ”Kukko”. Se oli olutmerkin mainos, mutta siitä huolimatta oli hauskaa kun taivaalla näkyi sitten pitkään iso keltainen pallo, jossa luki ”Kukko.” Harmi vain että kamera ei ollut mukana. Ajattelin että olisi vinkeää lähteä tuon Kukko-pallon kyytiin joskus.
P.P.S. Nyt on kyllä niskat aikas kipeet. Kevätkylvöt ottavat osansa. Yksi vielä mikä vaikuttaa niskoihin on stressi. Tarttis vaan olla mieli aina rento eikä murehtia mistään niin niskatkin olis paljon paremmat. Kyllä siihenkin Raamattu tosi paljon kehottaa. Että "älkää mistään murehtiko". Miten vaan sitä luottamusta Jumalaan sitten kuitenkin on niin vähän että aina ressaa jotain..? Mutta silti rentoutta kohti..
