Olen tänään, 13.5.2011, hommannut uuden asunnon. Tämä tuntuu jotenkin hienolta. Tuleva asunto on kaksio - 45,5 neliötä. Näin laajasti en ole koskaan asunutkaan! Lisätilaa edelliseen asuntoon tulee kokonaista 28 %. En tiedä koska tässä ehtii muuttamaan, mutta tänään on tietysti merkittävä päivä, kun asunto on tullut haltuuni.
Olen onnellinen, että sain kokea johdatusta asuntoasiassa. Murehdin etukäteen, että en mitenkään jaksaisi juosta ympäriämpäri etsimässä ja vahtailemassa lukuisia asuntoja, tekemässä kilpailevia tarjouksia ja kuulemassa kuinka taas meni joku nenän alta. Mitään tällaista ei sitten ollutkaan, vaan kaikki meni jotenkin ihmeellisen hienosti.
Äitini oli lehdessä nähnyt ilmoituksen. Katsoin asuntoa netissä ja se näytti kivalta. Sovin näytön ja kävin katsomassa. Se näytti ihan kivalta edelleen, mutta oli vähän erinäköinen kuin nettikuvista kuvittelin. Kävin katsomassa pari muuta ihan vain että on nähnyt muutakin. Näiden muiden katsominen vahvisti mielikuvaa, että ensimmäinen olikin tosi hyvä. Kävin katsomassa sitä toisen kerran. Se tuntui tosi hyvältä. Neuvoteltiin hinta ja tehtiin kaupat. Ja nyt on avaimet minulla. Ihan ihmeellistä.
Minulla on nyt sitten oma virikehäkki! Virikehäkkihän on uudehko kananpitomuoto. Kanojen pito perinteisissä häkeissä lopetetaan tämän vuoden 2011 loppuun mennessä, kuten olen täällä aiemmin jo maininnutkin. Yksi vaihtoehtoinen kananpitomuoto jatkossa on virikehäkki tai toiselta nimeltään pienryhmäkanala. Siinä kanaa kohti on oltava 36 % enemmän tilaa kuin perinteisessä häkissä ja lisäksi häkissä on orsia, pesä ja kuopsutuspaikka. Kaupassa myytäviin kananmuniin onkin ilmestynyt termit virike tai pienryhmä. Se tarkoittaa näitä uuden mallin mukaisia häkkejä. Tietysti sitten on olemassa myös eri lailla vapaat kanat, jotka eivät ole häkeissä ollenkaan.
Onhan se kivaa kun pääsee perinteisestä kanakoppiasumisesta eroon. Olen asunut soluissa ja yksiöissä viimeiset reilun 13 vuotta. Kaksio, jossa on melkein vielä erillinen keittiökin kolmantena huoneena todella erilaista. Siinähän on sitten jo erikseen pesä, nukkumaorsipaikka ja kuopsutusmaa (Olisiko se parveke tämä kuopsutusmaa..?) No joo, nyt alkaa taas kuulostaa jo vähän liian kanoihin assosioituvalta nämä puheet..
Mutta oli niin mainioita tilanteita kuitenkin vielä tässä jutussa, ja koin niissäkin niin hauskaa Jumalan johdatusta. Pieniä juttuja mutta minulle hauskoja. Kun nimittäin olin ensi kertaa kiinteistövälittäjän toimistolla, niin siellä oli heti tipukarkkeja tarjolla. Ja sitten tänään oli vielä mainiompi tilanne. Oltiin pankissa ja siinä vain, kesken kaiken täysin entuudestaan tuntematon asunnon myyjä lykkää nenäni eteen yhtäkkiä kännykkänsä ja näyttää ylpeänä valokuvaa komeasta kukonharjasta! Siis kukkakasvista jonka nimi on kukonharja! Kyllä mua alkoi huvittaa. Ei kai nyt joka kaupanteossa kukonharjoja esitellä :) .
Olen kiitollinen Jumalalle tästä asuntoasiasta. Oli siinä omat tuskansakin välillä, jouduin yhdessä vaiheessa valtaviin epäilyksen syövereihin ja olin aivan masentunut ja ahdistunut ja peloissani, mutta nyt tuntuu kaikki hyvälle. En tiedä vielä koska muutan, kai sinne vähän uutta tapettiakin ensin haluaisin. Asunnon sijainti on tosi lähellä sitä, missä vietin viime kesänä kesäkanaelämää. Tuttua aluetta siis jo viime vuodesta ja melkein se sama 10 km täältä maatilalta. Mutta että jotain tämmöistä uutta virikettä siis!
